Vastavihityt John ja Jenny Grogan (Owen Wilson ja Jennifer Aniston) muuttavat Floridaan unelmiensa perään. Pitääkseen Jennyn biologisen kellon vielä hetken aikaa aisoissa päättää John hankkia vaimolleen koiranpennun. Bob Marleyn mukaan ristitty hurtta osoittaa välittömästi olevansa ylienerginen, riehakas ja täysin vailla mitään omantunnontuskia - se puree lattiasta paloja, repii sohvat, jäytää kalliit kirjat, köyrii koirankouluttajaa ja on muutenkin täysin vailla holttia. John ryhtyy pitämään vakituista kolumnia paikallislehdessä, jossa hän kertoo ehtymättömistä kommelluksistaan koheltavan koiransa kanssa.
Groganin kolumneista koottuun kirjaan pohjautuva Marley & Me iskee vitsiä Marleyn edesottamuksilla hämmentävän vähän. Eläinleffoille tyypillisen höhöhöö-huumorin sijasta Marley & Me keskittyy seuraamaan millaista elämä ja perheen kasvattaminen on, kun vielä vanhoilla päivilläänkin kohkaava koira tahtoo ajaa isäntänsä hulluiksi. Marley on vain yksi päähenkilöistä, vaikka sen vaikutukset näkyvätkin liki kaikissa tarinan kohdissa.
Sympaattinen ja realistisenoloinen ote ADHD-koiran omistamisen vaikeuteen onkin se, mikä pitää elokuvaa pystyssä. Marley & Me sortuu paikoitellen liiaksi herkuttelemaan draamallisilla aineksillaan ja itkusuonta isketään koiran viimeisiä vaiheita kuvattaessa oikein olan takaa. Onneksi elokuva välttelee liiallista siirapin käyttöä, vaikka rainan rakenne onkin prikulleen ohjekirjan mukaan tehty. Juuri tämä yllätyksetön kerronta syö elokuvalta sen parasta tehoa, mutta arjen parhaudesta kertovalta, lämminhenkiseltä leffalta ei mitään eriskummallista pitäisikään odottaa. Erinomainen valinta deittielokuvaksi.