Marseille mClassic -prosessorimokkula lupaa paljon: 1440p -tason skaalaus peleille, 4K-resoluutiota leffoihin, kuvantarkennusta, väriprosessointia ja reunanpehmennystä ilman viivettä, ja kaikki yhdellä HDMI-paikkaan kiinnitettävällä pulikalla. Suurin osa tästä on silkkaa silmänlumetta, mutta laite ei jää täysin tyhjänpäiväiseksi, jos pitää vanhoista 3D-peleistä.
Erillisen (ei mukana tulevan) virtalähteen tarvitseva mClassic kiinnitetään konsolin ja sen HDMI-liitännän väliin. Switchiä varten mukana tulee pieni jatkopiuha, sillä pienehkö mutta silti liian kookas palikka ei muuten mahtuisi Nintendon telakkaan. Tukea luvataan niin uusimmille konsoleille kuin vanhemmillekin aina SEGA Dreamcastiin ja Mega Driveen asti. Toisin kuin edeltäjissään, uusimman sukupolven mClassicin tilaa voi vaihtaa suoraan mokkulasta. Prosessoinnin voi ottaa joko pois, laittaa niin sanottuun retrotilaan tai kokonaan päälle kaikilla "herkuilla". Tilojen vaihtuminen kestää hetken, sillä se katkaisee television ja konsolin välisen signaalin hetkellisesti kokonaan.
Otetaan ensin huonot puolet. Toisin kuin hyvin epäilyttävissä kuvankaappauksissa valmistajan sivuilla, mClassic ei paranna nykypelejä millään tavalla. Edes Switchin hieman rosoisemmat kulmat ja tekstuurit eivät mainittavasti parane. Reunanpehmennys on parhaiten näkyvissä kovan kontrastin paikoissa - kuten The Legend of Zelda: Breath of the Wildissa puiden lehtien ja taivaan välillä - mutta niissäkin tehoste on enemmän pehmentävä kuin parantava. Laite ei luonnollisesti osaa myöskään tehdä eroa käyttöliittymän ja pelin välillä, joten osa teksteistä muuttuu heikommin luettaviksi. Tehokonsoleilla laitteen käyttämisestä on pelkkää haittaa. Ainoana hyvänä puolena luvattu viiveettömyys pitää pitkälti paikkansa, eikä mClassicin käyttäminen aiheuta ongelmia ohjaimen ja signaalin rekisteröitymisen välillä. Tämän lisäksi 4K-tila on varattu vain 720p/1080p-elokuville ja korkeintaan 30 hertsin virkistystaajuudella.
Retropelien ystävät saavat mClassicista enemmän irti. Se pakottaa pelit käyttämään alkuperäistä 4:3-kuvaformaattia silloinkin, kun peli yrittää venyttää itsensä moderneihin mittasuhteisiin väkisin. Kaksiulotteiset ja tarkkaa pikseligrafiikkaa käyttävät tuotokset eivät mokkulasta saa juuri mitään irti, mutta Dreamcastin, ensimmäisen Playstationin ja alkuperäisen Xboxin aikalaiset 3D-pelit saavat mClassicin kautta melkoisen rosoisiin reunoihinsa paljon kaivattua pehmennystä. Tehoste näkyy parhaiten isoilla, yli 55" televisioilla. Olisikin parempi, jos Marseille olisi markkinoinnissaan keskittynyt näihin jo monesti unohdettuihin klassikoihin, joiden alkuperäiset vaatimattomat resoluutiot ja porrasmaiset reunukset ottavat sen mokkulasta kaiken irti.
Reilun satasen hintainen Marseille mClassic kannattaa jättää kauppaan, jos haluaa jotain nykypelien parantamiseksi. Edes Switchillä laitteelle natiivina tehdyt pelit kärsivät pienen pehmennyksen kautta luettavuusongelmista ja yleisestä "muhjuisesta" ulkoasusta, mikä pilaa sen vähän, mitä laitteen käytöstä saa niissä irti. Jos sen sijaan retroilee koko rahan edestä joko nykykonsoleilla tai alkuperäisillä HDMI-signaalia käyttävillä laitteilla, mokkula saattaa olla hankinnan arvoinen.