Matkarakastajat on espanjalainen hömppäkomedia yhdelle lennolle juuttuneista ihmisistä. Nimen mukaisesti teemana ovat vahvasti rakkauden fyysiset ilmentymät ihmisten kesken, ja niiden käsittely ärsyttää. Tiedä sitten, onko tarkoituksena ollut järkyttää vanhoillista väkeä Espanjassa, mutta keskenkasvuiseen hihittelyyn verrattava huumori ei ole hauskaa.
Hieman yllättäen pääosassa eivät olekaan matkustajat vaan lentokoneen henkilökunta. Stereotyyppisesti stuerteilla on keskinäistä sutinaa koneen lentäjien kanssa. Matkustajain joukossa on sitten meedion kykyjä hyödyntävä ikineitsyt, vieraissa käyvä iäkkäämpi viihdetaiteilija ja jostain syystä myös palkkatappaja. Varsinkin viimeksi mainittu ei olisi ihan ensimmäiseksi tullut mieleen komediassa, mutta tässä leffassa sellainen kuitenkin on. Tarina etenee henkilöiden menneitä suhteita puidessa, mikä on pidemmän päälle tylsää. Kukaan yksittäisistä hahmoista ei erotu massasta, jolloin on hankalaa välittää kenenkään persoonasta.
Elokuvaa katsoessa tulee väistämättä sellainen olo, ettei kuulu kohderyhmään. En kylläkään osaa sanoa, mitä ihmisryhmää tekijät ovat ajatelleet tuotannon aikana. Espanjalainen huumori ei vain toimi, ainakaan jäyhälle suomalaisjannulle. Hyvänä puolena mainittakoon, että leffa on kaunis katsella. Värit ovat kirkkaan satumaiset ja teräväpiirtokuva... no... terävä. Naiset ovat pääasiassa kauniita ja miehet feminiinisen näköisiä. Tässä porukassa Antti Tuiskukin olisi miehekäs.
Lisämateriaalit ovat kai jokin kiero vitsi. Viiden minuutin pätkässä ohjaaja kertoo kuinka kohtauksessa tulee näytellä ja sitten katsojalle näytetään sama osuus valmiista elokuvasta. Toinen lisuri on vieläkin turhempi: äänetön kuvakollaasi näyttää digitaalisten tehosteiden tekemistä kokonaista kahden minuutin ajan. Jos tämän oli tarkoitus olla hauskaa, meni se kokonaan ohi ja korkealta.
Matkarakastajat on jollekin aivan toiselle kohderyhmälle suunnattu hömppäkomedia, jonka pääpaino on henkilöhahmojen menneiden ihmissuhteiden puimisessa.