Mission: Impossible - The Final Reckoning on viime vuosien heikoin

Minusta Mission: Impossible on yksi niitä parhaita edelleen menossa olevia toimintaelokuvasarjoja, ja jos ottaa pois muutaman rikkaruohon joukosta, voi kokonaisuutta venyttää lisäsanalla "koskaan" ihan helposti. Niin hyviä ovat Ghost Protocol, Rogue Nation, Fallout ja viimeisin Dead Reckoning.

Elokuvat ovat varsinkin ohjaaja Christopher McQuarrien johdossa leikitelleet rakenteella, kohtausten asettelulla ja klassisilla arkkityypeillä, joilla luodaan jaksoja, joista melkein tihkuu kiihkeys. Burj Khalifan jakso Ghost Protocolissa, joka huipentuu takaa-ajoon autolla hiekkamyrskyssä, Rogue Nationin eeppinen sukellus, joka saa katsojankin melkein pidättämään henkeään kaiken aikaa, ja lentokenttäkohtaus Dead Reckoningissa, joka kattoi melkein neljänneksen koko elokuvasta - se on kekseliästä, se on kiihkeää ja, ehkä tärkeimpänä, niin loppumattoman viihdyttävää.

Markkinoinnin mukaan uusin Mission: Impossible on eräänlainen kulminaatiopiste tarinalle, joka alkoi kauan sitten. Paikoin painetta on toki enemmän Cruisen ja kumppaneiden harteilla, mutta silti se suurin paine tulee studion johdolta kulisseissa, jotka katselivat yllättävän huonoja tuottoja aiemman Dead Reckoningin tekemänä. Nyt kysytäänkin, pystyykö tämä jokseenkin kallis ja laaja toimintaelokuvasarja enää vetämään väkeä teattereihin.

Näyttämö on valmis, ja onneksi The Final Reckoning jälleen kerran täyttää ne keskeiset asiat, mitä on opittu odottamaan Mission: Impossiblelta, toisin sanoen mittavat kohtaukset, hyvät näyttelijäsuoritukset kautta linjan ja loiston, jota ei oikeastaan näe muualla modernissa Hollywoodissa. Toisaalta kauheassa tarpeessa "kohottaa panoksia" klassisessa toimintaelokuvamielessä on se huono puoli, että samalla menetetään jotain leikkisyydestä, ja tilalla on hieman liikaa melodraamaa.

Tom Cruise on keskiössä, niin kuin aina ennenkin, eikä se minua lainkaan häiritse. Jälleen kerran tarjolla on vakaa, samastuttava, fyysisesti vaativa ja tunteisiin vetoava suoritus Ethan Huntina, josta pitää mieluusti. Seurana on mahtava kööri vanhoja suosikkeja, kuten Simon Pegg Benjina, ja Ving Rhames Lutherina, ja Hayley Atwell sitten Gracena. Matkalla on joitakin kadonnut, kuten Ilsa Faust aina vakaasti Rebecca Fergusonin esittämänä, mutta muuten tarjolla on mukava henkilödraama sellaisten näyttelijöiden kertomana, jotka ymmärtävät henkilöhahmojensa ytimen ja sen, mikä muodostaa Mission: Impossiblen.

Elokuva menettää myös jotain hienostuneisuudestaan, kun kaikki on niin suureellista. Eivät ne aiemmatkaan elokuvat komedioita olleet, ei suinkaan, mutta tällä kertaa tuntuu kuin kaikki olisi korotettu tasolle 11, ja näin se aiempi keskeinen teema yhdistää vakavia aiheita nokkeluudella ei ole enää niin läsnä.

Ja sitten mukana on vielä pahantahtoinen tekoäly nimeltä persoona ("the entity"), joka asteittain ottaa ohjat maailman ydinaseista - ja nopeasti alkaa meno haista 90-luvun dialogille hakkeroinnista, joka kuulostaa isoisän kokoon keittämältä käsikirjoitukselta luettuaan RAMista tietosanakirjasta. Ei juonikuvio epäuskottava ole, mutta puhuttaessa kyberturvallisuudesta ja hakkeroinnista aihe tehdään niin helpoksi, että se muistuttaa komiikkaa. Eikä tämä Persoona ole pelottava, sillä asiasta koko ajan puhutaan, mutta ei sitten kuitenkaan. Tekoälyyn viitataan henkilöhahmona, mutta se ei sitten kuitenkaan oikein toimi.

Kuitenkin The Final Reckoning on odotuksien mukainen mukaan luettuna joitakin todella vaikuttavia kohtauksia jälkipuoliskolla, ja ne on tehty oikeilla tehosteilla taaten sen, että elokuva vanhenee arvokkaasti. Tämä elokuva ei ole yhtä rohkea kuin Dead Reckoning, joka on oikeastaan vain kolme 45 minuutin mittaista kohtausta, jotka jatkuvasti muuttuvat kiihkeämmiksi, mutta mukana on silti tarpeeksi nautittavaa, ja elokuvateatterissa kaikki näyttää hyvältä.

Onkin harmillista, että Mission: Impossible päättyy elokuvalla, jota voi luonnehtia viime vuosien heikoimmaksi. Se ei tarkoita, että elokuva olisi huono, ei suinkaan. Kyseessä on viihdettä, ja vaikka se ei olekaan niin mestarillista kuin edeltäjänsä, ovat Cruise ja McQuarrie jälleen osoittaneet osaavansa hoitaa homman.