Elokuva keskittyy seuraamaan Nina Hossin esittämän kirjoittajan pyrkimystä löytää mahdollisimman korkea-arvoinen sotilas suojaajakseen. Hän onnistuukin lopulta tavoittamaan majurin (Yevkeni Sidikhin), mutta tämä ei aluksi edes halua lähteä moraalittomaan leikkiin mukaan. Lopulta miehen mieli taipuu ja heidän välilleen syntyy myös illuusio syvemmästä ihmissuhteesta. Nainen Berliinissä ei kuitenkaan ole rakkaustarina, vaan ehdottomasti selviytymiskertomus.
Elokuvan hyvät näyttelijät ja kiehtovat persoonat vetävät katsojan tarinaan mukaan. Erityisesti saksalaisten ja neuvostosotilaiden yhteiset iltamat ovat jännitteen vuoksi mielenkiintoista seurattavaa. Ohjaaja Max Färberböck on kuitenkin karistellut kaiken sentimentaalisuuden pois ja täten elokuva ei suuremmin vaikuta katsojan tunteisiin. Ehkä allekirjoittanut on niin sosiaalipornon kyllästämä, että realistisuuden tietoon perustuva koskettavuus ei vain riitä. Kylmyyteen vaikuttanee tosin myös elokuvan rakenne: naisten päättäväiset pyrkimykset selviytyä henkeä uhkaavasta tilanteesta sisältävät varmasti runsaastikin kätkettyjä tunnekuohuja, mutta katsojalle näytetään lopulta vain liiankin leikiten nousevia hameita.
Toinen maailmansota alkaa olla elokuvallisesti jo puhki kulutettu aihe. Mikäli ei olla ankaralla sotatantereella, keskitytään rakastavaisten raastavaan eroon. Aiheeltaan Nainen Berliinissä on miellyttävän erilainen, mutta kuvaus on hoidettu niin perinteisen siniharmaalla otteella, että kerronta jää harmillisen yllätyksettömäksi.