Ouya

Ouya ei ole mikä tahansa konsoli. Kämmenelle mahtuva ja joukkorahoituksella syntynyt Android-vimpain todistaa, ettei konsolin julkaisuun tarvita monikansallista jättikorporaatiota. Samalla se tosin myös osoittaa, miksi markkinat eivät pursua pelihärveleitä. Pelkkää julkaisua vaikeampaa on rakentaa kilpailukykyinen alusta, johon pelaajat ja kehittäjät ovat valmiita sitoutumaan. Juuri tässä Ouyalla on parannettavaa.

Perinteisenä konsolina Ouya jää muista kauas taakse. Digitaalisesta pelikaupasta löytyy pääosin nopeita Android-sovituksia, eikä todellista "killer appia" ole ainakaan vielä julkaistu. Ohjain haiskahtaa halvalta tarvikeohjaimelta, ja päävalikosta puuttuu tyystin nykyaikainen kaverilista, vaikka pelitili onkin ostoksia varten luotava. Toisaalta laitteen arviointi vain perinteisenä konsolina missaisi Ouyan tarkoituksen.

Ouya näyttää suljetuille konsolimaailmalle selkäänsä ja suuntaa kohti avoimempaa huomista. Sillä voi kuka tahansa ajaa omia ohjelmia, jotka on tallennettu apk-muodossa. Se pyörittää emulaattoreita, joiden laillisuus jää käyttäjän pääteltäväksi. Netistä laitteelle voi ladata esimerkiksi Spotifyn ja XMBC:n. Tämä on jotain ihan muuta kuin mihin konsoleilla on totuttu.

Tietenkään kaikki ladatut sovellukset eivät toimi optimaalisesti tai ongelmattomasti; esimerkiksi Spofity jää kapeaksi raidaksi ruudun keskelle, koska kyseessä on älypuhelimelle tarkoitettu sovellus. Saatavilla olevaa sisältöä rajoittaa myös ikävästi se, ettei Androidin omaa Google Play -kauppaa tueta. Silti avoimuus on Ouyan valtti. Oman konsolipelin julkaisusta haaveileville kotinikkareille ei juuri helpompaa tai halvempaa lähtöpistettä ole tarjolla.

Pelejä pyörittää Nvidian Tegra 3, joka pystyy HDMI-liitännän kautta 1080p:n tarkkuuteen. HDMI:n lisäksi konsolin takaa löytyvät myös usb-portti ja verkkoliitäntä. Sisäinen Wifi antaa myös mahdollisuuden yhdistää langattomiin verkkoihin. Tallennustilaa löytyy kahdeksan gigatavun edestä, mutta usb:n kautta tilaa voi laajentaa siirrettävällä massamuistilla.

Full HD -mainostuksen ei pidä antaa hämätä. Pelien suorituskyvystä selviää nopeasti, että Ouya tuottaa korkeintaan alkuperäisen Xboxin tasoista grafiikkaa nykyaikaisella resoluutiolla. Siis käytännössä samaa jälkeä kuin uudet älypuhelimet. Esimerkiksi Gears of Waria jäljittelevä Shadowgun ei tule lähelläkään esikuvansa visuaalisuutta. Sine Mora näyttää hienolta, mutta kärsii ruudunpäivitysongelmista. Parhaiten toimivatkin astetta "yksinkertaisemmat" pelit, jotka eivät vaadi kovaa 3D-kiihdystystä. Esimerkiksi Ice Rage pyörii nätisti ja naurattaa pienissä erissä kaveriporukassa.

Ouyan pelikauppa tarjoaa kaikista peleistä ilmaisen demon, jonka voi kokeilun jälkeen päivittää kokoversioksi rahaa vastaan. Vaikka uusien pelien löytäminen on tällä tavoin tehty helpoksi, avoimen alustan haasteena on saada pelikauppa oikeasti käyntiin. Mikään kun ei estä pelaajia käyttämästä aikaansa vaikkapa piraattien imuroimiseen tai Playstation-klassikoiden emulointiin. Tämä näkyy myös ensimmäisissä myyntitilastoissa. 73 prosenttia käyttäjistä ei ole sijoittanut peleihin senttiäkään. Konsolin merkittävin yksinoikeus Towerfall myi ensimmäisinä viikkoinaan parituhatta kappaletta, kun taas toinen näkyvästi esillä ollut peli Nimble Quest jäi avausviikollaan 122 ostokertaan ja 427 dollarin tuottoihin.

Suomalaiskehittäjistä markkinarakoa on kokeillut tamperelainen Prank Entertainment, joka sovitti PC:llä ja mobiililaitteilla nähdyn retroseikkailu Fester Muddin Ouyalle. Studiopomo Seppo Santapukki kertoi GR:lle heinäkuussa, että käännöksellä tuskin lyödään rahoiksi. Vaikka latausmäärät olivat tuolloin nelinumeroisia, myyntimäärät olivat vain kaksinumeroisia.

"Teknisessä mielessä Ouya-konversio ei ole Unity-peleillä monimutkaista, eli homma onnistuu parin tunnin säädöllä. Fester Muddin kanssa aikaa kuitenkin kului uusien kontrollien tekemiseen - peli kun oli suunniteltu vain hiiri- ja kosketusnäyttölaitteille", Santapukki selitti. "Ottaen huomioon, että Fester Muddin Ouya-konversioon käytettiin kuukausi työaikaa, kyseinen sijoitus ei näillä näkymin tule kantamaan hedelmää."

Ouyan yhteensopivuutta Android-ekosysteemissä heikentää juuri ohjain. Suora yhteensopivuus Android-pelien kanssa edellyttäisi multitouch-tukea, jota ohjaimessa ei ole. Ohjaimen keskellä on vain pieni kosketusalusta kursorin liikutteluun, eikä sen tarkkuus riitä kuin hätätapauksessa. Myös näppäintuntumaltaan pädi on melko vaatimaton. Ristiohjain on lähes tunnoton, eivätkä tatit tai napitkaan ole paljon parempia. Ohjainta käyttää paremman puutteessa, mutta sen käytöstä ei koskaan nauti, vaikka muotoilu sopiikin yllättävän hyvin käteen. Konsolin kanssa voi onneksi käyttää myös Xbox 360:n ja Playstation 3:n ohjaimia.

Päävalikko on sinänsä siisti ja käyttökelpoinen, mutta se ei täysin peitä Android-juuriaan. Asetuksista löytyy sivuja, jotka sisältävät mainintoja ominaisuuksista, joita konsolissa ei ole. Puolentoista kuukauden käytön aikana Ouya sai pari isoa ohjelmistopäivitystä, joista toinen muutti aloitusnäkymän ilmettä. Siinä missä alkujaan esillä oli vain neljä linkkiä - Play, Discover, Make ja Manage - nyt tyhjää ruututilaa käytetään kiinnostavien pelien nostamiseksi esiin. Muutoksen voi tulkita vastaukseksi pelikaupan heikkoon ostoasteeseen. Ouya on myös lanseerannut kampanjan, jonka kautta se rahoittaa yksinoikeussopimuksen tekeviä pelinkehittäjiä.

Pelkään vain, että Ouya tulee vähän liian myöhään. Positiivisesti indie-piireissä vastaanotettu Playstation 4 on jo ovella, ja sen tekniikka on valtaisasti kehittyneempää kuin Ouyassa. Valitettava tosiasia on, että Ouyan rauta on vanhentunut. Tegra 3:lle on jo tehokkaampi seuraaja, joka löytyy Nvidian omasta Shield-konsolista. Shieldin etuna on myös sen Google Play -yhteensopivuus, joten sisältöä löytyy heti kättelyssä Ouyaa enemmän. Jos Ouyan kohtalo on saada etupäässä myöhäisiä käännöksiä, sille ei voi pelilaitteena povata järin ruusuista tulevaisuutta, vaikka käännettävät pelit olisivatkin The Walking Deadin kaltaisia mestariteoksia.

Pitää silti alleviivata, että harrastelijakehittäjille Ouya voi olla oivallinen paikka oppia ja saada pelejä levitykseen, vaikka niistä ei suuren suuria voittoja saisikaan.

Ouyaa ei toistaiseksi kaupata Suomessa, mutta laitteen voi tilata esimerkiksi Amazon.co.uk:sta. Kokonaiskustannus Suomeen toimitettuna on noin 120 euroa. Mukaan kannattaa napata pistokesovitin brittiläisen kolmipäisen pistokkeen saamiseksi seinään.