PDP Riffmaster rokkaa varsin mainiosti

Guitar Herojen ja Rock Bandien kulta-ajasta on jo vuosia aikaa, vaikkei sitä aina meinaa uskoakaan. Vaikka suurin suosio pelien ympärillä on hiipunut, etenkin Rock Band on neljännen osansa kautta hyvinkin elossa ja olemassa edelleen, mutta peliin tarvittavia soitinohjaimia onkin sitten hankalampi löytää. PDP Riffmaster on tehty tätä puutetta korjaamaan.

Paketista ulosnykäistynä Rifffmaster tuntuu himpun verran suurikokoisemmalta kuin alkuperäiset ohjaimet, mutta painoa ohjaimella ei silti ole liikaa. Päinvastoin, kitara tuntuu jopa yllättävänkin kevyeltä. Pientä pakkauskokoakaan ei kannata liiaksi hämmästellä, sillä heti kärkeen käsillä on yksi Riffmasterin kätevimmistä ominaisuuksista, mikäli ohjaintaan haluaa kuljettaa paikasta toiseen, se nimittäin taittuu kaulastaan kätevästi kahtia. Kuljettamista varten myös ohjaimen kansimuovin alle on piilotettu lokero, jossa voi kuljettaa kitaran vaatimaa USB-mokkulaa mukanaan.

Ohjaimena Riffmaster on ihan pätevä kapistus. Näppäintuntuma on jopa erittäinkin hyvä ja kielten soittamiseen käytettävä rämpytin tuntuu myös hyvältä. Jälkimmäinen on toki makuasia, sillä Riffmasterin versio asiasta on muiden Rock Band -kitaroiden malliin löysä, eikä keskikohdastaan naksuva. Itse pidin Riffmasterin hiljaisesta, mutta silti tarkasta tuntumasta hyvinkin paljon.

Muiden näppäinten osalta tarjolla on lähinnä pakolliset, eikä juurikaan enempää. Ristiohjain ja Xboxin käyttöliittymää varten tarvittavat napit löytyvät ohjaimen etukannesta ja ajavat asiansa, mitä nyt varsinkin käyttöliittymänapit ovat isosormiselle ihmiselle aika tuskaisen pienet. Ainoana erikoisena lisänä kitaran kaulan taakse on laitettu analoginen suuntaohjain, joka on ilmeisesti rakenteeltaan Switchin Joy-Conien tikkuja vastaava. Idea on ihan hauska, vaikka ilmankin pärjää kyllä hienosti.

Vaan se lista, minkä pelien kanssa Riffmasterilla voi rokkistaraa leikkiä, on harmillisen kapea, johtuen osaksi tietenkin koko peligenren lamasta. Xbox-versiolla voi soitella menemään Rock Band 4:ta ja Fortnite Festivalia. Xbox-kitaran pitäisi olla yhteensopiva myös PC:n kanssa, mutta pienen googlettelun perusteella vain edellä mainituissa peleissä. Clone Heron ja YARGin kanssa ohjain on saatu toimimaan vain pienellä kikkailulla. Playstation-kitaran on kerrottu toimivan pienellä kikkailulla langallisena PC:n kanssa, mutta yhtä kaikki - mikäli PC-kitarointi kiinnostaa, kannattaa ennen ostopäätöstä tehdä pientä tutkimustyötä.

Osittain ongelmat yhteensopivuuksissa saattavat liittyä ohjaimen langattomuuteen, sillä kuten aiemmin mainittua, Riffmaster vaatii erillisen USB-sovittimen päätelaitteeseen toimiakseen. Nämä sovittimet eivät ole laadun osalta kovin kummoisia ja saattavat olla jopa heti uutena rikki, kuten kävi arviokappaleelle. Uusia sovittimia onneksi pystyy ostamaan suoraan PDP:ltä, mikäli takuuaika omassa laitteessa on ehtinyt umpeutua. Siltikin, erillisen sovittimen kanssa säheltäminen tuntuu vähän tökeröltä ja syö muuten laadukkaan oloisen laitteen tunnelmaa hieman.

Mutta itse soittaminen Riffmasterilla on kyllä kieltämättä kivaa. Kun edellisestä kerrasta bändipelien parissa oli ehtinyt kulua vuosia ja taas vuosia, värikkäiden nuottien naputtelu tuntui suorastaan nostalgiselta. Tärkeimpien ohjainlaitteiden - nappien, kammen ja rämpyttimen - tuntuma on mainio ja alkuperäisiä ohjaimia parempi, mikä yksinään oikeuttaa ostopäätöksen, mikäli lisää muovikitaroita tekee mieli. Kun kunnon biisin ja soolon kanssa pääsee kunnolla vauhtiin, silloin Riffmaster todellakin rokkaa.