Pilvikartasto

Wachowskin sisarusten megaelokuva koittaa kääriä samoihin kiiltäviin lahjapapereihin kaksi vaikuttavaa tieteisleffaa, pari historiallista draamaa, yhden brittiläisen kreisikomedian sekä Kiina-ilmiön ja Shaftin sekoituksen. Ikävä kyllä kolmeen tuntiin ei vain ole mahdollista ahtaa kuutta täysimittaista tarinaa, joten lopputulos vaikuttaa enemmän jonkinlaiselta traileripaketilta.

Kaikkien juonikuvioiden selvittely tekisi tästä kolmen tunnin arvostelun, joten pyrin hieman tiivistämään. Pilvikartastossa seurataan samojen sielujen vaellusta aikakaudesta toiseen, samalla kun ne kehittyvät joksikin suuremmaksi tai surkeammaksi kuin mitä ne alkujaan olivat. Keskeisiä teemoja ovat perinteistä uloskasvaminen, kulttuuristen rajojen ylittäminen sekä tietysti rakkaus. Tämä on toki vain yksi tulkinta, jonka katsoja voi tehdä. Kun yhteen heitetään tällainen määrä hahmoja ja juonia, voi siitä tislata jos jonkinmoisia päätelmiä.

Tästä huolimatta Pilvikartasto ei ole monimutkainen tai vaikeasti ymmärrettävä, ei oikeasti. Katsoja voi syväanalyysin sijasta heittäytyä täysin elokuvan visuaalisen annin vietäväksi, tai nauttia sen käsikirjoituksen nokkelista käänteistä. Sillä on tarjottavaa monilla eri tasoilla, eikä se ole koskaan pitkästyttävä. Etenkin Pilvikartaston scifi-osuudet muistuttavat graafisella loistollaan, että puikoissa häärää Matrixin ohjaajapari.

Ikävä kyllä Matrix-trilogiasta muistuttavat myös elokuvaa vaivaavat ongelmat. Pilvikartasto on tematiikaltaan hieman naiivi ainakin pohjoismaiselle katsojalle. Amerikkalaiselle yleisölle se on epäilemättä ravistava kokemus, muuttavathan siinä samat näyttelijät rotuaan, sukupuoltaan sekä seksuaalista suuntaustaan aikakausien välillä. Samaten näitä rotuja ja sukupuolia sekoitellaan tavoilla, joka saa keskilännessä otsan hikoamaan. Kieltämättä samaa takaperoisuutta löytyy myös Suomesta, muttei aivan samoissa määrin.

Tämä osa elokuvan teemoista on helppo juontaa takaisin toiseen Wachowskin sisaruksista. Lana Wachowski tapasi ennen olla Larry Wachowski, ja tämä on vasta tuoreeltaan tullut median eteen uudessa muodossaan. On helppoa nähdä miksi sisarukset ajoivat projektia niin intohimoisesti, mutta siihen tulee samalla myös hieman saarnaamisen makua. Pilvikartasto kun on jokseenkin kovakourainen siinä miten se ajaa viestiään katsomoihin. Kauniiden lahjapapereiden alta löytyy kivi, jolla katsojaa paukutetaan ohimoon kolmen tunnin ajan. Myönnettäköön ettei sitä aina tule huomanneeksi, paikka ja aika kun vaihtuvat siinä määrin vilkkaasti ja maisemat ovat niin kovin komeita.

Nopea leikkaus eri tarinoiden välillä käy myös haittaamaan, koska kaikista kuudesta tarinasta ei vain voi pitää yhtä paljon. Itseäni ei erityisemmin jaksanut kiehtoa historiallinen draama, jossa varsin kliseinen "jalo villi" saa valkoisen liikemiehen valaistumaan mustien ja valkoisten samanvertaisuudesta. Muistutettakoon selvyyden vuoksi, että tässäkin tapauksessa viesti on hyvä, se vain esitetään kaikella katuporan hienovaraisuudella.

Tätä osaa lukuunottamatta katsoisin mieluusti kaikki Pilvikartastossa esitetyt tarinat omina elokuvinaan, jolloin niitä ei olisi jatkuvasti rikkomassa jokin toinen genre tai juonikuvio. Näiden "trailerien" perusteella ne nimittäin vaikuttavat todella hienoilta leffoilta. Nykyiselläänkin ne soljuvat yhteen yllättävän hyvin, mutta Pilvikartasto ei onnistu lopulta perustelemaan formaattiaan. Sen viesti jää tuntumaan banaalilta kaiken sen yrittämisen ja panostamisen jälkeen, mitä kolmeen tuntiin on saatu mahdutettua.

Tästä naputtamisesta huolimatta Pilvikartasto kannattaa katsoa, koska se on todella kunnianhimoinen projekti, jonka laista ei takuulla tulla ihan heti näkemään. Siinä on myös lukuisia erinomaisia näyttelijänsuorituksia, ja etenkin oma suosikkini Jim Broadbent loistaa monissa rooleissaan. Edes Tom Hanks ei onnistu vesittämään fiiliksiä kovin pahasti sillä periamerikkalaisella lällyisyydellä, jonka hän tuo kaikkiin elokuviinsa.