Kate ja Alex pitävät menestyvää antiikkikauppaa ja odottelevat että naapurin muori kuolisi pois, jotta oman asunnon voisi laajentaa kahden kämpän kokoiseksi. Tytär Abbya puolestaan vaivaa paha akne, eikä äidiltä tunnu löytyvän ymmärrystä ainakaan farkkuostosten merkeissä. Kipupisteet nousevat pintaan perhekunnan tutustuessa naapurin tyttärentyttäriin.
Please Give keskittyy nimenomaan hahmojensa yhteentörmäyksiin. Näyttelijäkaarti on paitsi ensiluokkaista, mutta jokainen myös istuu rooliinsa harvinaisen uskottavalla tavalla. Luonnollisuus onkin kenties tämän elokuvan keskeisin ominaisuus, sekä kantava voima.
Kyseessä ei tästä huolimatta ole maalaileva, päämäärätön harjoitelma, vaan hyvin käsikirjoitettu, napakka tutkielma keskiluokkaisesta olemassaolosta suurkaupungissa, jossa tuloerojen todellisuus kävelee kadulla vastaan joka päivä.
Toisin kuin monet muut genrensä modernit edustajat, Please Give ei sukella liian syvälle. Hahmojen ongelmat pitäytyvät tasolla johon useimmat meistä voivat samaistua, eikä tunnelin päässä näkyvä valo ole lähestyvä juna. Nicole Holofcener onkin ohjannut sangen tasapainoisen elokuvan, joka viihdyttää ja koskettaa, muttei jätä katsojaa masentuneena sohvan pohjalle.