Police Academy 7-Film Collection on kolmen ensimmäisen elokuvansa osalta silkkaa parhautta

Poliisiopisto sai ensi-iltansa vuonna 1984. Se paneutui kummalliseen joukkoon ihmisiä, jotka mielivät poliisiksi. Asetelma olisi siis varsin klassinen komediakuvaus laitoselämästä, mutta nyt ei oltukaan armeijassa tai vankilassa, vaan kouluttautumassa poliisiksi. Mieleen elokuva jäi ennen kaikkea henkilöhahmojensa ansiosta. Menestys oli ilmeisesti valtaisa, sillä kerran vuodessa saatiin uusi Poliisiopisto aina 1989 saakka, jolloin Poliisiopisto 6: Suuri rikosaalto sai ensi-iltansa. Asiaan palattiin vielä viimeisen kerran vuonna 1994, kun Poliisiopisto: Moskovan keikka tuli ulos. Siinä vaiheessa maailma oli kuitenkin jo muuttunut, ja sarjasta puhti loppuun kulunut.

Elokuvien kuluessa keskushahmoiksi nousevat naisista kovasti pitävä Carey Mahoney (Steve Guttenberg), suurikokoinen Hightower (Bubba Smith), aseista pitävä Tackleberry (David Graf), moottoriturpa Larvell Jones (Michael Winslow), hentoääninen Laverne Hooks (Marion Ramsey), isorintainen Callahan (Leslie Easterbrook), jo eläkeiän saavuttanut poliisiopiston päällikkö Lassard (George Gaynes) ja tietysti kovin virkaintoiset Harris (G.W. Bailey) ja Proctor (Lance Kinsey). Rainasta toiseen juuri tämä kööri jaksaa viihdyttää, vaikka sitä varsinaista tarinaa ei aina olisikaan kerrottavaksi.

Kaikkein kiinnostavinta on poliisien suhtautuminen omiin esimiehiinsä. Kaikkia herroitellaan ja näennäisesti ylempiarvoisina kohdellaan, mutta käytännössä tilanne on toisin. Harrisista, Proctorista ja myös Mauserista (Art Metrano) tehdään armottomasti pilaa, vaikka nämä kaikki kolme kuinka parhaansa tekisivät. Toisaalta taas eläkeikää lähestyvä höppänä Lassard nauttii kaiken aikaa alaistensa varauksetonta kunnioitusta ollen kaikille eräänlainen isoisähahmo. Harmillisesti varsinaista hahmonkehitystä ei tapahdu lainkaan, sillä kaikki henkilöhahmot pysyttelevät kautta koko elokuvasarjan hyvinkin samanlaisina.

Teknisesti kaikki Poliisiopisto-elokuvat ovat vankkaa kasarilaatua, joissa ajoittain näkyy selvästi, että sijaisnäyttelijöitä on käytetty vaativammissa kohtauksissa. Nykyelokuville niin kovin tyypillinen muovimaisuus ja keinotekoisuus puuttuu tyystin. Nyt ollaan 1980-luvun Yhdysvalloissa (ja siinä viimeisessä Venäjällä) ja sillä siisti. Autoja lukuun ottamatta kadut näyttävät juuri siltä kuin nykyisinkin.

Se on sanottava, että osa vitseistä ei ole vanhentunut kovinkaan hyvin. Ennen kaikkea tapa, jolla homomiehistä vitsaillaan, ei enää olisi nykyaikana hyväksyttävää. Kuka voisikaan unohtaa The Blue Oyster Barin tangoa El Bimbo?

Jokainen elokuva on omalla Blu-ray-levyllään, ja mukana on myös lyhyt muistelo elokuvan tekemisestä. Nämä lisämateriaalit ovat jostain 2000-luvun alusta, joten mitään kovin tuoretta ei kannata odottaa. Onneksi elokuva itsessään riittää.

Ensimmäiset kolme Poliisiopistoa ovat 1980-luvun klassikkoja, mutta sen jälkeen alkoi alamäki. Kokoelmaa voi suositella ennen kaikkea niille, jotka olivat lapsia silloin joskus kasarilla. Oi niitä aikoja.