Fusion Pro 3 herättää jo avattaessa innostusta, sillä tuotteen paketointiin on panostettu. Kansien sisällä on todella päheästi koristeltu sisälmys, jonka keskellä lepää kova muovinen suojakotelo ohjaimineen. Suojaava kotelo, jossa ohjainta voi kiikuttaa mukana, on kiva lisä ja päheät koristelut ilahduttavat erityisesti, kun sisällä on vielä pari tarraa samoin kuosein. Itse ohjain on ulkonäöltään kuitenkin suoraan sanoen tylsä. Kapula on täysin mattamusta ja vailla mitään koristevärityksiä. Mukana ei ole myöskään minkäänlaisia LED:ejä ulkoasua piristämään. Saatavilla on kyllä vaihdettavia etumaskeja, mutta paketin mukana niitä ei tule, joten valtaosa käyttäjistä joutunee tyytymään mitäänsanomattomaan ulkoasuun. Käteen kapula istuu kuitenkin kerrassaan loistavasti ja kämmenosien karhennukset saavat sen pysymään lapasissa mukaansa tempaavimmissakin istunnoissa. Muotoilu on hyvin lähellä Xboxin virallista ohjainta, joskin FP 3 on hivenen kevyempi (240 g) ja heiveröisemmän tuntuinen. Alkuperäisen ohjaimen jäljittely on hyvä valinta, sillä siitä on vaikea parantaa.
Toiminnallisesti Fusion Pro 3 on hyvä. Erityisesti tatit ja ristiohjain ovat huippuluokkaa. Tatit ovat sopivan jämerät, tarkat ja tuntuvat miellyttäviltä. Ohjaimen mukana tulee lisäksi yksi pari vaihtotatteja. Niiden vaihto on yksinkertaista: ohjaimen etuosa on magneetilla kiinni ja koko etumaskin saa napsautettua vaivatta irti. Tämän jälkeen tatit voi nypätä pois, ja vaihtoparin napsauttaa paikalle helposti.
Napeissa on kaikissa erinomainen ja miellyttävä tuntuma, mutta liipaisimet ovat aivan turhan herkät ja välillä aktivoituvat pelkästään sormien pitämisestä liipasimilla. Tästä aiheutuu jatkuvasti useita perättäisiä vahinkopainalluksia. Myös olkanäppäimet kärsivät yliherkkyydestä, ja yksi painallus rekisteröityy paikoin napin rämpytyksenä.
Isot pisteet ohjain kerää neljästä ohjelmoitavasta takanappulasta. Varsinkin kilpailullisissa räiskintäpeleissä tästä on merkittävä etu, sillä kaikki kriittiset toiminnot saa ohjelmoitua niin, ettei peukaloita tarvitse irrottaa tateilta. Nappien ohjelmointi on myös vaivatonta, ja se onnistuu vaikka lennosta tarvittavan tilanteen mukaan. Ohjelmointi tapahtuu painamalla ohjaimen takana oleva ohjelmointinäppäin pohjaan, jolloin ohjain siirtyy ohjelmointitilaan. Sitten valitaan ohjelmoitava toiminto ja lopuksi takanäppäin, johon toiminto halutaan sijoittaa. Ohjaimen etuosassa oleva LED pitää kartalla siitä, missä osaa prosessia mennään. Tämän jälkeen ohjain siirtyy automaattisesti takaisin perustilaan ja homma toistetaan kullekin takanäppäimelle. Molemmille liipaisimille on lisäksi vivut, joilla niiden liikelaajuus saadaan pienennettyä, ja ne saadaan reagoimaan nopeammin. Ominaisuuden tarkoitus on tehdä muun muassa refleksilaukauksista nopeampia, mutta koska liipaisimet kärsivät jo sellaisenaan yliherkkyydestä, ei tätä "liipaisinlukko" -toimintoa tule juuri käytettyä.
Ohjaimessa on 3,5 mm audioliitäntä, ja mikrofonin äänenvoimakkuutta voi säädellä siihen varatulla namiskalla. Äänenvoimakkuuden säätö- ja mykistämisnappi on tervetullut lisä, sillä sen puuttuminen monista ohjaimista on ikävä mysteeri, jonka syy ylittää ymmärryksen.
Ohjaimen tarvitsee olla kytkettynä, ja mukana tulee tähän tarkoitukseen kolme metrin mittainen USB-C-kaapeli. Pituus riittänee suurimmalle osalle pelaajista, mutta jos ruudun ja sohvan välinen matka on poikkeuksellisen pitkä, kannattaa tämä ottaa huomioon.
Fusion Pro 3 on pääosin mainio ohjain, mutta liipaisinten ja olkanäppäinten keskinkertaisuus ja tylsä ulkonäkö eivät kuitenkaan käy yksiin sen yli 80 euron hintalapun kanssa. Erinomaiset tatit ja ristiohjain sekä lisäominaisuudet pitävät sen kuitenkin kisassa mukana. Jos halajaa pro-ominaisuuksin varusteltua ohjainta, mutta budjetti ei yllä kattamaan aivan kärkitason kapuloita, on FP 3 hyvä vaihtoehto.