20 vuoden ajan Mesrine oli joko vankilassa suunnittelemassa seuraavaa karkaamisyritystä tai ulkona ryöstämässä kasinoja, pankkeja, jalokiviliikkeitä tai varakkaita hotelleja. Naamioitumiskyvystään kuuluisan miehen yläpuolella ei ollut myöskään asekauppa tai kidnappaukset. Poliiseja pilkkanaan pitävä Mesrine teloitettiin autoonsa marraskuussa 1979 - kuorma-autollinen kyttiä ajoi liikennevaloissa hänen edelleen ja ampui 19 laukausta tuulilasin läpi, antamatta paatuneelle konnalle mahdollisuuttakaan tehdä vastarintaa.
Kahteen kaksituntiseen elokuvaan jaettu Public Enemy No 1 kertoo Mesrinen tarinan seikkaperäisesti.
Ensimmäinen elokuva kuvaa Mesrinen (Vincent Cassel) metkuja kymmenen vuoden ajalta, mutta rikkaasta aiheestaan ja historiastaan huolimatta kuvaus jää puolitankoon. Leveään elämään mieltyneen konnan seikkailuista ja sikailuista saisi puristettua paljonkin mehua irti, mutta Jean-Francois Richet'n ohjaus ei jaksa panostaa Pariisin alamaailman vivahteikkaaseen kuvaamiseen. Vasta Mesrinen paettua Kanadaan rakastajansa kanssa alkaa elokuva saada momenttia. Pieleen mennyt kidnappaus, tuomitseminen vankilaan, pakeneminen ja verinen kostoisku vankilaa kohtaan on erinomaisen tiukkaa settiä.
Toinen elokuva on kuin toista maata niin temmon kuin kerronnankin tasolla. Mesrine on täynnä itseään - hän on varma siitä, että virkavalta on vitsi ja vankilat vain hidaste, ja suuttuu kun Pinochetin vallankaappaus Chilessä saa enemmän palstatilaa kuin hänen viimeisin tempauksensa. Mesrine alkaa saada päähänsä antikapitalistisia aatteita, mutta todellisen vallankumouksellisen sijaan Mesrine ryöstää rikkailta ja antaa itselleen. Miehen holtittomuus ja ennen kaikkea kykenemättömyys mihinkään suunnitelmalliseen toimintaan korostuu, ja verinen loppu on vääjäämätön tosiseikka.
Yksissä kansissa saatava elokuvakaksikko on puutteistaan huolimatta tutustumisen arvoinen. Siinä missä Richet'n kuvaus jättää tapahtumat turhan etäiseksi ja kerronan hapuilevaksi, hienot näyttelijäsuoritukset kannattelevat suvantokohtiakin vaivatta. Cassel uhkuu vaarallista ja arvaamatonta karismaa, ja Gerard Depardieu lipevänä mafiosona on ihanan iljettävä.