Pulp Fiction (4K) on elokuvana hyvä, mutta julkaisuna karvalakkimalli

Reservoir Dogs (1992) -esikoisohjauksellaan vakuuttanut elokuvalupaus Quentin Tarantinon toinen elokuva Pulp Fiction (1994) nosti viimeistään ohjaajan Hollywoodin huipulle. Väkivaltainen rikosdraama herätti huomiota nokkelalla käsikirjoituksella ja lukuisilla tähtinäyttelijöillä. 30 vuoden jälkeen elokuvan 4K-julkaisu antaa hyvän mahdollisuuden selvittää, miten hyvin klassikoksi nimetty elokuva on kestänyt aikaa.

Pulp Fiction ei keskity yhteen tiettyyn päähenkilöön, vaan nitoo yhteen useamman eri rikollisen tapahtumarikkaan tarinan mielenkiintoiseksi ja varsin yllättäväksi kokonaisuudeksi. Persoonallinen epälineaarinen kerrontatapa tuntuu kerrankin elokuvassa merkitykselliseltä syventäen tarinan hahmoja ja tukien niiden kehitystä sekä yhteyttä toisiinsa. Tarinaa maustetaan yllättävillä käänteillä, odottamattomilla tapahtumaketjuilla ja omaperäisten hahmojen luontevalla sekä persoonallisella dialogilla.

Quentin Tarantinon tarinankerronnalliset taidot kulminoituvat Pulp Fictioniin upeasti. Elokuva onnistuu rakentamaan tuiki tavallisista tilanteista hämmästyttävän mehukkaita ja jännitteillä ladattuja tapahtumia pelkästään keskustelun voimalla. Hahmojen vahva läsnäolo on onnistuttu ankkuroimaan oivasti aikaan ja paikkaan saaden kohtauksiin uskottavaa aitoutta ja kiehtovaa vetovoimaa, mikä lukitsee yllättävyydellään katsojan hetkeen pakkomielteisesti odottamaan ratkaisua tarjoiltuihin ongelmiin.

Elokuvan kantavana voimana on vaikuttava näyttelijäkaarti. Lukuisten tähtien ohella ohjaaja Quentin Tarantino värittää elokuvaansa pitkän linjan osaajilla, jotka Hollywood oli tässä vaiheessa jo unohtanut syystä tai toisesta. Tästä mainio esimerkki on John Travolta, jolla oli vyön alla jo lukuisia hittejä menneiltä vuosilta, mutta jonka suosio oli ollut laskusuhteessa jo tovin Pulp Fictionia kuvatessa. Travolta tekee lähtemättömän vaikutuksen hieman hitaasti käyvänä reppanana asemiehenä, jonka lakonista mutta velvollisuudentunteista puuhailua katsoo ihastuneena. Elokuvan hahmot värittävät menoa yllätyksellisillä toiminnoillaan ja autenttisella olemuksillaan, kuten Travoltan näyttelemän Vincentin parina meuhkaava yltiöviileä Samuel L. Jackson. Miehen näyttelemän kylmäverisen tappaja Julesin suoltaman verbaalisen nokkeluuden ja kirosanakirjon taustalta kumpuaa eksynyt sielu, joka löytää merkityksen elämälleen loppujen lopuksi yllättävän tapahtuman myötä hirmutöiden keskiössä. Pulp Fictionissa nähdään vahvoja roolisuorituksia myös muun muassa Bruce Willisiltä, Uma Thurmanilta ja Ving Rhamesilta, joista Tarantino on saanut puristettua harvinaisen luonnollisen ja uskottavan suorituksen irti, mikä istuu ohjaajan luomaan monipuolisen rikollisuuden täyteiseen maailmaan täydellisesti.

Visuaalisesti Pulp Fiction on hyvin maanläheinen ja minimalistinen, eikä efektiherkuttelua ole luvassa muutamia kumarruksia vanhoihin elokuviin lukuun ottamatta esimerkiksi taustaprojisoinnin avulla. Käytännön efektit ja nokkelat tarinankerronnalliset kikkailut, kuten kultaisena hohkaava salkun sisältö, siivittävät huoliteltua kuvaamista, mikä hyödyntää oikeita kuvauspaikkoja ja luonnollisen oloista roskaromaanimaailman tyylittelyä persoonallisella leikittelyllä. Natiivi 4K-resoluutio tuo terävästi esiin jokaisen yksityiskohdan ja huoliteltu masterointi on poistanut turhat kohinat saaden kuvan näyttämään ajattoman tyylikkäältä. HDR-ominaisuus eloittaa elokuvan väripalettia nätisti, mutta valovoimaisuutta ei ole juurikaan huomattavissa sitä kaipaavissa asioissa, mikä on harmittavan yleistä vanhempien elokuvien masteroinnin yhteydessä.

Elokuvan visuaalisen ilmeen vahvuus löytyy Tarantinon rakkaudesta alaan samalla tavalla kuin musiikillinen anti nojaa ohjaajan tyyliin luoda tunnelmaa omaperäisillä musiikkivalinnoilla. Pulp Fictionissa hyödynnetyt kappaleet tuntuvat kuin juuri sitä tiettyä kohtausta varten tehdyiltä. Itse asiassa Tarantino kirjoittaa kohtauksensa aina tietty kappale mielessä. Mukaansa tempaavat eriskummalliset valinnat meksikolaisesta mariachi-tunnelmoinnista entisaikojen rokkifiilistelyihin sähköistävät kohtauksia nostattaen tunnelmaa ja herättäen mielenkiintoa.

Pulp Fiction kulkee omia polkujaan, mitä rikoselokuviin tulee. Omaperäinen tyyli, mieleenpainuvat hahmot dialogeineen, Oscar-pystin arvoinen tarina ja sopivasti vinksahtanut maailma jäävät kyllä mieleen tapahtumarikkaan kaksi ja puoli tuntisen kestonsa aikana. Ehkä osa kohtauksista venähtää aavistuksen laiskan puolelle ja jotkut tilanteista sohivat epämiellyttävyyden rajoja, mutta kokonaisuus ainutlaatuisuudessaan on elokuvakokemus, johon muut eivät ole yltäneet lukuisista kopiointiyrityksistä huolimatta. Sen takia onkin oikein vääryys, että elokuvan 4K-julkaisu on mallia karvalakki. Levyllä kun ei elokuvan ohella ole minkäänlaista lisämateriaalia. Tästäkin huolimatta kyllä tämä julkaisu pitäisi jokaisen elokuvaharrastajan hyllyssä olla, jos ei muuten niin edes samasta arvostuksesta ja rakkaudesta elokuviin kuin elokuva osoittaa alaansa kohtaan.