Skandinaavinen trilleri tuntuu pian olevan yhtä suosittu elokuvagenre kuin amerikkalaiset toimintaelokuvat. Ainakin niitä tuntuu ilmestyvän suunnilleen samaan tahtiin jos ei jopa tiheämpäänkin. Punainen susi eroaa lajikumppaneistaan tutkiskelemalla seksuaalimurhien ja itärikollisuuden sijasta poliittisia teemoja.
Kyseessä on neljäs kirjailija Liza Marklundin bestsellereihin pohjautuvista elokuvista, ja se keskittyy Kvällspressenin toimittajan Annika Bengtzonin tutkimuksiin. Tällä kertaa luupin alla on toisen toimittajan murha, joka vaikuttaa liittyvän äärivasemmiston vuosikymmeniä sitten tekemään terroritekoon. Ehkä Punainen susi ei olekaan aivan niin kuollut kuin monet uskovat.
Vaikka tämä poliittinen tematiikka erottaakin neljännen Marklund-leffan monista genretovereistaan, on se tuttua tavaraa skanditrillerin ystäville. Pohjoismaisia maisemia, jännäämistä ja hankalia ihmissuhteita. Juonta on maustettu riittävillä sivupoluilla, ettei loppuratkaisua arvaa ihan ensimmäisen puolen tunnin perusteella.
Punainen susi ei kuitenkaan elokuvana herätä mitään suuria intohimoja. Se on rutiinitavaraa joka varmasti tyydyttää genren ystävien tarpeet, muttei jää mieleen kovin pitkäksi aikaa.