Queen & Slim kertoo Tinder-treffeistä, jotka muuttuvat painajaismaiseksi pakomatkaksi Amerikan halki, kun poliisi eskaloi normaalin liikennepysäytyksen kaiken kohtuuden tuolle puolen vain kyykyttääkseen mustaa pariskuntaa. Uutinen tapahtuneesta kulkee nopeampaa kuin kumipyörä kantaa, ja karkulaiset pääsevät kokemaan miltä tuntuu olla yhtäkkiä kuuluisa kaikista vääristä syistä.
Olisi todella helppoa pitää Queen & Slimin käsikirjoittajaa Lena Waithea jonkinlaisena ennustajana, koska hyvä osa elokuvasta voisi olla suoraan uutisista viimeisen parin kuukauden ajalta. Sitten tulee kuitenkin muistettua, että hetkinen, poliisi on tappanut mustia amerikkalaisia masentavan rutiininomaisesti jo vuosikymmenten ajan, ja se mitä nyt nähdään Queen & Slimissä, tai uutisissa, ei ole oikeastaan mitään erityisen uutta. Black lives matter on vain viimeisin versio kamppailusta, jota Yhdysvaltojen musta väestö on käynyt orjuuden päivistä lähtien.
Queen & Slim on kuitenkin enemmän kuin huuto vapaudelle, se on nimittäin hienosti kerrottu romanssi, jossa muhkea musaraita yhdistyy välillä tikahduttavan hyvään kuvaukseen ja draamantajuun. Tämä voi olla Melina Matsoukasin ensimmäinen työ elokuvaohjaajana, mutta pitkä historia megaluokan musiikkivideoiden ohjauksessa näkyy selkeästi, ja kerrankin hyvällä tavalla. Siinä missä useat musiikkivideo-ohjaajat tekevät hermostuneesti hyppiviä elokuvia, joissa on 50 leikkausta minuutissa, nauttii Matsoukas saadessaan maalata rauhassa suurelle kankaalle.
Tässä toisaalta piilee myös Queen & Slimin keskeinen ristiriita ja mahdollinen heikkous. Se on nimittäin raukeimmin tahditettu ahdistava pakomatka miesmuistiin. Vaikken itse luopuisi yhdestäkään elokuvan 132 minuutista, koska tykkään viipyilevistä kohtauksista ja fiilistelystä, on sen formaatissa ja sisällössä kieltämättä pientä epäsuhtaa.
Sisältöhän on itsessään dynamiittia. Tarinassa on toki omat epäuskottavuutensa, mutta ne ovat hetkiä joissa teksti taipuu muodon tieltä tavoilla, jotka on helppo hyväksyä. Elokuva hehkuttaa Amerikan etelää ja sen mustaa kulttuuria tavalla, joka huokuu autenttisuutta. Päähenkilöiden matkallaan kohtaamat ihmiset ovat mieleenpainuvia hahmoja kaikkine kummallisuuksineen, ja dialogi lyö kipinää alusta loppuun.
Hupaisaa kyllä, sekä Jodie Turner-Smith (Queen) että Daniel Kaluuya (Slim) ovat Britanniasta, ja puhuvat vapaa-ajallaan varsin rapsakkaa Englannin-englantia. Elokuvassa nämä kuitenkin käyvät pesunkestävistä jenkeistä, ja tulkitsevat hahmojaan erinomaisesti. Kemiat ovat todellakin kohdallaan, ja päähenkilöiden välisen suhteen kehitys tuntuu varsin orgaaniselta.
Queen & Slim on sekä tätä hetkeä että laadukasta elokuvataidetta. Se tykittää kankaalle vahvaa viestiä, mutta toisin kuin Spike Leen Da 5 Bloods, se ei unohda olevansa elokuva, vaan on alusta loppuun nautittava myös puhtaasti esteettisellä tasolla.