Päähenkilö Rango tipahtaa terraarioineen keskelle Mojaven autiomaata ja saa yliajetulta vyötiäiseltä neuvon seurata varjoaan keskelle aavikkoa löytämään kohtalonsa. Räikeänpunaiseen havaijipaitaan pukeutunut lisko päätyy keskelle suoraan lännenelokuvista repäistyä kyläpahasta ja äityy luomaan nahkansa kertomalla itsestään hurjaakin hurjempia tarinoita. Muukalainen otetaankin avosylin vastaan ja eipä aikaakaan, kun rinnuksia koristaa tinatähti. Vaan miten valheella ja liioittelulla asemaansa päässyt sheriffi kykenee suojelemaan kaupunkiaan niin säälimättömältä haukalta kuin tienoota koettelevalta, liki luonnottoman kovalta kuivuudelta?
Rangon käsikirjoitus on hyvää tasoa, ja se onnistuu ammentamaan länkkärirainojen kliseistä valtavan määrän tyylitietoista kuvastoa. Elokuvalla on komiikan taju on harvinaisen hyvin hallussa ja osuvasti laadittujen vitsien ja viittausten sarjatuli pistää paatuneenkin katsojan huvittumaan. Rango ei kuitenkaan onnistu puhaltamaan läheskään kaikkiin hahmoihinsa riittävästi eloa, ja moni kiinnostava hahmo jää pelkäksi naamaksi ilman persoonallisuutta.
Elokuva nojaakin häpeilemättä ennen kaikkea kahteen asiaan: Rangon äänenä briljeeraavan Johnny Deppin eittämättä perustellusti ansaittuun maineeseen sekä huippuluokan animointiin. Toden totta, niin hahmot kuin taustatkin on animoitu ällistyttävällä tarkkuudella: Rango asettaa animaatioiden riman korkeammalle kuin mitä se on koskaan ollut, ja villien ja vauhdikkaiden tapahtumien seuraaminen on kaikessa yksityiskohtaisuudessaan ja väriloistossaan huikeaa katsottavaa. Viihdyttävyysarvo on taattu.