Rebel Moon - Part One: A Child of Fire (Netflix) pyytää katsojaa luottamaan tekijäänsä

Ohjaaja Zack Snyder kirjoitti aikanaan oman Star Wars -tarinansa, jonka Disney kuitenkin hylkäsi. Nyt tuo tarina on sovitettu muokattuna kaksiosaiseksi mammuttimaiseksi tieteistarinaksi Rebel Moon. Ensimmäisellä osalla on mittaa yli kaksi tuntia, ja se jälkimmäinen puolisko saadaan Netflixiin huhtikuussa 2024.

Zack Snyder ei tunnu osaavan kertoa tarinoitaan tiiviissä muodossa. A Child of Firen runsaasta kestosta huolimatta vaikuttaa siltä, että asianmukainen käsittely olisi vaatinut ainakin tunnin enemmän mittaa. Kaikki aika menee käytännössä sen jälkimmäisen osan The Scargiver pohjustamiseen katsojalle. Rebel Moon olisikin toiminut ehkä paremmin 8-10 jakson mittaisena minisarjana.

Kaiken muun hyvän lisäksi Rebel Moon - Part One: A Child of Fire on ytimeltään kuin se ensimmäinen Star Wars vuodelta 1977, ja kaikki muukin on lainattu eri lähteistä. Mitään pahaa tällaisessa muista innoittumisessa ei tietenkään ole, mutta kun se oma leimallinen tyyli ja sanoma jäävät puuttumaan. Mukana on Star Warsin ohella ainakin Dyyniä, 1960-luvun italialaisia länkkäreitä, Tarua sormusten herrasta ja Warhammer 40,000 -sarjaa.

Nykymuodossaan kaksituntisena Netflixin elokuvana Rebel Moon - Part One: A Child of Fire pyytää katsojaa luottamaan siihen, että kaikella on tarkoituksensa, ja että tarina saavuttaa kyllä tyydyttävän ratkaisunsa siinä jälkimmäisessä elokuvassa keväällä 2024. Ongelmana on tietysti se, ettemme tiedä, kannattaako tällaiseen lupaukseen luottaa. Lisäksi on olemassa hyvän kokoinen joukko katsovaa kansaa, jotka eivät yksinkertaisesti enää usko siihen, että Zack Snyder osaa haluamansa tarinan kertoa tyydyttävällä tavalla.

Itse olen aina pystynyt suhtautumaan Snyderin töihin visuaalisena kokemuksena, ja tässä Rebel Moon ei petä. Luotu maailma on ulkoisesti jossain Star Warsin ja Dyynin pölyisen ruskeassa välimaastossa. Pahiksien univormut tuovat muotoilunsa osalta mieleen Natsi-Saksan, ja väritys arvomerkkeineen sitten nykyisen Venäjän. Varsinaisen ympäröivän maailman luomiseen on ilmeisesti käytetty niin paljon aikaa, että henkilöhahmojen elävöittäminen on jäänyt puolitiehen. Ainutkaan syntyvän kapinaliikkeen keskeisistä hahmoista ei muodostu katsojalle läheiseksi. Ainesta selvästi on, mutta sitä aikaa jokaisen henkilöhahmon luomiselle ei. Elokuva etenee vieläpä kaavamaisesti kuin videopelinä ikään. Tämä helpottaa tarinan seuraamista, mutta katsojan näkökulmasta ei ole mukavaa havaita taustalla vaikuttavaa selkeää kaavaa heti ensikatsomisen aikana.

Kaikesta valituksesta huolimatta katselin Rebel Moon - Part One: A Child of Firen mielelläni, ja aion katsoa sen jälkimmäisenkin osan sitten huhtikuussa 2024. Jos on pitänyt Zack Snyderin aiemmista töistä, kuten 300, Zack Snyder's Justice League, Man of Steel tai Army of the Dead, on tämä Rebel Moonkin ihan riittävän viihdyttävä kokemus.