Maailmanlaajuisen, pysyvän sähkökatkon jälkeisestä maailmasta kertova Revolution onnistui ensimmäisellä kaudellaan olemaan juuri niin kiinnostava, että se innosti katselemaan toisenkin kauden. Ei sarja mikään mestariteos ollut alun alkaenkaan, mutta alati kiihtyvä syöksykierre käy selväksi jo toisen kauden ensijaksoista. Pisteenä i:n päällä sarja ei edes saavuta kunnollista loppuratkaisua.
Ensimmäisen kauden painopiste oli sotatoimissa ja kaikenlaisissa poliittisissa vehkeilyissä. Toisella kaudella ainakin periaatteessa keskitytään enemmän henkilöhahmojen kohtaloihin, mutta ei sitten kuitenkaan tehdä näin. Mukaan on ahdettu aivan liikaa erinäisiä lillukanvarsia, jolloin katsoja on yli puolet ajasta enemmän tai vähemmän hukassa punaista lankaa etsiessään. Lopulta kuvio kietoutuu jälleen taisteluun vallasta ja toisaalta avainhahmojen välisten suhteiden selvittelystä. Tieteistarinoista tuttua koneen ja ihmisen välistä suhdettakin on onnistuttu sovittamaan soppaan mukaan. Lopputuloksena Revolutionin toinen kausi koettaa matkia suunnilleen kaikkia viime aikojen menestyssarjoja kadottaen siinä sivussa kokonaan sen oman identiteettinsä.
Sillisalaatista huolimatta muutama asia säilyy koko ajan vakiona. Väkivalta on niin jatkuvaa, että sen shokeeraava teho ei enää muutaman jakson jälkeen toimi. Vangiksi jäädään nytkin usein, joskaan ei yhtä taajaan tahtiin kuin ensimmäisellä kaudella. Ja tuttuun malliin kuulustelumenetelmät nojaavat suoraviivaiseen turpaan vetämiseen, eikä vähänkään hienostuneemmista toimintatavoista ole tietoa.
Henkilöhahmot säilyvät yleensä täysin muuttumattomina ja kuolevat siksi pois tarinan kulkua häiritsemästä. Vaihtoehtoisesti hahmot kulkevat tarinan mukana vain sen vuoksi, että heidän läsnäolonsa vaikuttaa kahden päähenkilön hahmonkehitykseen. Puuduttavasta yksiulotteisuuden suosta onnistuvat nousemaan ainoastaan Billy Burken entinen sotakenraali Miles Matheson ja hänen kollegansa Sebastian Monroe David Lyonsin tulkisemana. Näiden kahden miehen väleihin uhrataan aivan liikaa aikaa suhteessa siihen, miten vähän tätä jännitettä lopulta kehitetään. Paljon mielenkiintoisempaa olisi ollut nostaa jalustalle Giancarlo Espositon näyttelemä Tom Neville. Mies on todella vaikuttavan kylmä, laskelmoiva ja loppuun saakka itsekkään opportunistinen. Mikään ei ole pyhää, kun vaakakupissa painaa oma ja perheen selviytyminen. Modernin mallin mukaan sarjasta löytyy myös vahva naishahmo.
Jokisen eväiden lailla leviävää tarinaa on onneksi helppo seurata. Jokainen jakso alkaa lyhyellä kuvakavalkadilla aiemman jakson tapahtumista. Näin ollen viimeistään siinä vaiheessa katsoja ymmärtää, mitkä asiat olivat sen edellisen jakson oleellisia kohtia. Kaikilla muilla tavoilla sarjan toteutus on laadukas kautta linjan. Se ei kuitenkaan pysty peittämään sitä, että työryhmän eteen laitettu käsikirjoitus yskii ja kompuroi kuin mummo lumessa.
Viimeisenä on mainittava ala-arvoinen tekstitys. En muista koskaan nähneeni kaupallisessa julkaisussa yhtä surkeita suomitekstejä. Samat alkeelliset yhdyssana- ja oikeinkirjoitusvirheet toistuvat, kuten "sota klaani" ja "Amerikkalainen". Loppua kohti osa sanoista on jätetty härskisti kääntämättä, jolloin saadaan tavallisten kirjoitusvirheiden lisäksi suomen ja englannin sekamelskaa: "Häneen osui Ricochet" puhuttaessa ihmiseen osuneesta kimmokeluodista. Surkuhupaisaa on sekin, että tekstityksessä pilkkukuume muuttuu kauden puolivälissä lavantaudiksi palaten lopussa jälleen pilkkukuumeeksi.
Lisämateriaaleihin on ympätty kourallinen pätkiä, joissa enimmäkseen käsikirjoittajat ja tuottajat jutustelevat sarjan tekemisestä. Tarina ei kiinnostanut katsomisen aikana, joten vielä vähemmän kiinnostaa kuunnella tekijöiden paikkauspuheita lopputuloksen sekavuudesta. Hieman yllättäen mukana on YK:n tietoiskuja siitä, kuinka viidennes maapallon väestöstä elää vielä nykyäänkin ilman sähköä. Iso järjestö veikkasi kyllä nyt väärää hevosta, sillä heidän olisi pitänyt tukea läsnäolollaan vaikka The Walking Deadia tai jotain muuta laatusarjaa.
Revolution koettaa toisella kaudellaan sisällyttää liikaa asiaa samaan pakettiin. Tällä tavalla sarja menettää sekä kerronnan painopisteen että identiteettinsä. Toteutus sinänsä on hyvää tasoa, mutta käsiteltävä tarina on kuitenkin härskiintynyttä sillisalaattia. Tämä kohtuullisesti alkanut sarja kampitti itsensä toisen kauden tarinallisissa typeryyksissä. Raivostuttavan surkeat suomitekstit laskevat arvosanaa yhdellä lisäpisteellä.