Saw-elokuvien sarja on jatkunut kohta 20 vuotta, ja osia on saatu runsaasti. Saw X sijoittuu ensimmäisen ja toisen elokuvan väliin sitäkin huolimatta, että pääosassa nähtävä Jigsaw näyttää ainakin 90-vuotiaalta.
John Kramer (Tobin Bell) etsii parannusta parantumattomaan aivosyöpäänsä, ja kohtaa joukon norjalaisia huijareita. Heidän liikeideanaan on kerätä sairaiden säästöt luvaten parannusta, jota ei ole. Kramer matkaa Meksikoon parannettavaksi, ja pian Kramer herää rahansa menettäneenä hotellista. Kramer pyytää avustajansa Amandan apuun, ja hylättyyn varastoon luodaan kidutuskammio kaikille huijareille ansoineen.
Saw X pyrkii esittämään Jigsaw'n ihmisenä, eikä enää pelkkänä pelottavana äänenä nauhoitteessa. Parannuskeinon etsiminen parantumattomaan syöpään on esitetty hyvin. Kun sitten kaikki huijarit on laitettava tappaviin ansoihin moraalin, terveen järjen ja käytöstapojen opettamiseksi, on moinen varsin hauska ajatus.
Huonointa Saw-elokuvissa on aina mielestäni ollut näyttelijäntyö, ja parasta sitten erilaiset ansat. Näin on edelleen. Tobin Bell on pääosassa varsin huono, sillä hän on kuiva ja ilmeetön. Vastaavasti Shawnee Smith on suorastaan loistava Amandana. Ansoissa päivänsä päättävät näyttelijät eivät ole hyviä hekään työssään, mutta itse ansat saavat katsojan nauramaan muutaman kerran. Olen nauranut aina Saw-elokuvia katsellessani. Enkä olen huono ihminen.
Saw X ei ole järin hyvä, mutta ei järin huonokaan. Kuvaus on tehty liiaksi pimeässä veriroiskeineen, kun taas musiikki ja leikkaus ovat kelvollisia tekemättä vaikutusta. Kyseessä on uusi Saw, ei enempää eikä vähempää.