Scott Pilgrim vastaan maailma on onnistunein pelielokuva koskaan. Se ei polveudu suoraan videopelistä vaan sarjakuvasta, mutta sen maailma on sellainen, jossa videopelien lait pätevät joka hetki. Hyvänä esimerkkinä tästä on Scottin tappelijankyvyt: nuorukaisen paras suoritus on miehen iskeminen korkealle ilmaan, valtaisa loikka perään ja 64 perättäisen lyönnin combo. Tarinassa ennätys rikotaan.

Kehystarinana toimii rakkaus, totta kai. Sydäntensärkijänäkin tunnettu cooliuden ilmentymä on indierockbändin basisti, deittailee ujosti lukioikäistä tyttöä ja loisii parhaan ystävänsä nurkissa maksamatta tietenkään vuokraa. Kun kuvioon astuu purppurahiuksinen lähetti Ramona Flowers, Scott rakastuu silmittömästi. Valitettavasti Ramonan kanssa seurustelemiseksi pitää Scottin kukistaa seitsemän pahaa eksää. Eksää, jotka kutsuvat demonisia tyttögroupieita, omaavat telekineettisiä mahtitemppuja ja manaavat musiikillaan esiin sähköisiä lohikäärmeitä.

Videopelien maailmankuva heijastuu taisteluiden lisäksi myös pieniin asioihin, ja näitä pieniä mutta yliviileitä yksityiskohtia Scott Pilgrim vastaan maailma on tulvillaan. Ramonan rullaluisteleminen on niin taidokasta, että lumi sulaa. Nujerretut viholliset räjähtävät kolikoiksi, ja voiton arvo ilmoitetaan näppärästi pisteinä (rivipahiksista saa vain muutaman sata pistettä). Yksi pahis saa supervoimansa olemalla tiukkalinjainen vegaani siinä missä Ramonan oma suosikkiase on valtaisa teräsleka, joka mahtuu kuitenkin kätevästi käsilaukkuun. Scottilla itsellään on myös pari lisäelämää, jotta tarina ei tyssäisi heti alkuunsa. Videopelimäisten elementtien lisäksi elokuva pursuaa niin paljon populaarikulttuuriviittauksia, että niiden havaitsemiseen vaaditaan useampi katsomiskerta.

Tämä on mainos:

Scott Pilgrimin maailma on niin erilainen, ettei mikään toinen elokuva yllä edes lähelle. Onneksi raina lepää taitavissa käsissä: ohjauksesta vastaa Shaun of the Deadilla ja Hot Fuzzilla kyntensä ja kykynsä osoittanut ohjaaja Edgar Wright, joka elää ja hengittää populaarikulttuuria ja sen hyödyntämistä kerronnassa. Koko näyttelijäkaartikin tekee hyvää työtä - Pilgrimiä näyttävä Michael Cera tekee hyvää työtä viileänä mutta mänttinä nuorukaisena (ja onnistuu hivenen rikkomaan ujonkömpelön stereotyyppinsä roolia, hyvä hänelle), mutta etenkin Ramonaa näyttelevä Mary Elizabeth Winstead ja Scottin parasta kaveria Wallacea näyttelevä Kieran Culkin pääsevät loistamaan.

Scott Pilgrim vastaan maailma on hengästyttävän hieno popkulttuurin ruumiillistuma, joka sisältää enemmän viihdearvoa kuin ihmiselle on välttämättä terveellistä. Se on nautittavaa katsottavaa alusta loppuun, ja ylilyöty maaginen arkirealismi on omiaan tekemään tutunomaisesta kasvukertomuksesta eeppisen spektaakkelin. Sen ainoita puutteita on se, että kuusi sarjisalbumia kattava tarina on ollut pakko puristaa kahteen tuntiin, eikä kiirehtimiseltä ole voitu välttyä.