William Brent Bellin ohjaama elokuva Separation on mainostetusti kauhuleffa, mutta minä nimittäisin sitä enemmänkin yliluonnollisia elementtejä sisältäväksi riipiväksi draamaksi. Väkivaltaa nähdään nimittäin hyvin vähän, eikä se kokonaistunnelmakaan kauhean pelottavaksi missään vaiheessa äidy. Parasta kokonaisuudessa on ehkä riitaisan avioeron kuvaus, ja taitava lapsinäyttelijä Violet McGraw.
Vahnin pariskunnalla on noin 10-vuotias tytär, mutta perheonni ei hymyile. Mies Jeff (Rupert Friend) on aivan liian saamaton hunsvotti, ja vaimo Maggie (Mamie Gummer) puolestaan oikein viimeisen päälle menestyvä uranainen. On siis aika ottaa ero saamattomasta miehestä, ja samalla oikeusteitse varmistaa lapsen (McGraw) yksinhuoltajuus. Näin saadaan varmistetuksi se, että lapsen isä saadaan kokonaan suljetuksi pois tyttären elämästä.
Jokin kuitenkin puuttuu peliin, sillä vaimo kuolee jäätyään auton alle. Myöhemmin särkyneen perheonnen talossa alkaa tapahtua kummia. Miehen suunnittelemat nuket tuntuvat heräävän eloon, ja tilanteet kehittyvät ajan kanssa henkeä uhkaaviksi.
Kuten jo mainitsin, yleinen tunnelma ei missään vaiheessa saavuta kauhua muistuttavia mittasuhteita. Enemmänkin voi puhua masentavasta draamasta, joka painottuu ennen kaikkea isän suruun ja taistoon tyttärensä huoltajuudesta. Lapsinäyttelijäksi valittu McGraw hoitaa työnsä erittäin hienosti, ja povaan hänelle menestyvää uraa Hollywoodissa tulevaisuudessa.
Tunnelman yleinen laimeus koituu lopulta elokuvalle taakaksi, sillä katsojan odottamaa kauhua ei missään vaiheessa koeta. Kaikenlaista erikoista tapahtuu, ja lopulta mysteeri ratkeaa, mutta mitään erityisiä tuntemuksia ei nähty katsojassa aiheuta. Suurin osa juonenkäänteistä tapahtuu yhdessä talossa ja muutamassa muussa huoneessa tämän kyseisen kodin ulkopuolella, joten räväköitä toimintakohtauksia on turha odottaa. Elokuvalla on toki se oma tarinansa, ja se kerrotaan ihan kelvollisesti. Kuitenkin valittu ohjaaja on ilmeisesti ollut väärä valinta, kun olisi pitänyt tehdä kauhua. Ahdistava ja uhkaava tunnelma pystytään luomaan myös ilman verta ja suolenpätkiä, ja tästä ehkä parhaana esimerkkinä pidän elokuvaa The Gift.
Lisämateriaaleja ei ole lainkaan, eikä niitä oikein osaa kaivatakaan. Separation kannattaa ottaa ennen kaikkea avioeron ja isän kokeman kohtelun kuvauksena, mutta ei niinkään kauhuelokuvana.