Sisu: Road to Revenge (4K)

Jalmari Helanderin käsikirjoittama ja ohjaama Sisu (2022) päästi kotimaista toimintaelokuvagenreä aiemmilla leffoillaan myllänneen ohjaajan revittelemään kunnolla sotakuvaston kanssa. Jorma Tommilan tulkitsema Aatami Korpi pisti ensimmäisessä Sisu-elokuvassa kullanhimoisille kansallissosialisteille luodit kurkkuun jatkosodan aikaisessa Lapissa. Perheensä talvisodan tiimellyksessä neuvostosotilaille menettänyt Aatami oli kostonhimossaan ja väkivaltaisuudessaan äärimmäisen yksitasoinen ja sarjakuvamaisen verisen kuvaston kera natsilaumoja harventava hahmo, joka selvisi käynnistämänsä lihamyllyn roiskeista macgyvermaisella moukan tuurilla.

Helander ja Tommila palasivat Aatamin edesottamusten äärelle valkokankaille loppuvuodesta 2025 ilmestyneen Sisu: Road to Revengen myötä. Aatamin tarinaa jatkava kakkososa lataa suuremman budjettinsa myötä toimintaan melkoisesti paukkuja, ja Helanderin punomassa juonessa tarinalliset panoksetkin kovenevat joiltain osin.

Jatkosodan päätyttyä Aatami lähtee kuorma-auton kanssa Neuvostoliitolle luovutetuille alueille Karjalaan tekemään tiliä menneisyyden kanssa. Aatamin perheen kuoltua kotitalo on tyhjänä, ja Aatami hakee mökin pöllit talteen aikomuksenaan rakentaa oma tupa uudestaan Suomen puolelle. Menneisyyden kauhut kuitenkin saavat Aatamin kiinni, kun upseerinvirkansa menettäneelle Yeagor Draganoville (Stephen Lang) tarjotaan se kuuluisa toinen tilaisuus mukavaan elämään neuvostojen maassa, jos hän onnistuu surmaamaan Aatamin.

Aikoinaan Aatamin perheen kuolemaan johtanutta hyökkäystä operoinut Yeagor on halukas viimeistelemään Korpien klaanin, mutta yhdeksällä hengellä ja aggressiivisella sisulla höystetty Aatami onkin astetta työläämpi tappokohde paahtaessaan pöllit kuorma-auton lavalla kohti Suomen ja Neuvostoliiton rajaa. Kahden maan erikoissotilaan välinen vihanpito ja välienselvittely ovat viihdyttävää kissa-hiirileikkiä, kun vanhat vihaiset miehet pääsevät lopulta ottamaan näyttävästi yhteen.

Aatami on edellisen Sisu-elokuvan tapaan lähes mykkä umpimielinen jurottaja, jonka hahmosta kuitenkin paljastuu Tommilan mainion tulkinnan myötä uusia tasoja Road to Revengen pitkähkön käynnistymisvaiheen aikana. Näyttävä kuvakerronta Neuvostoliitolle menetetyn Karjalan kunnailla tapahtuvasta surutyöstä näyttää katsojalle, miksi mökin ja Aatamin kuolleiden lasten pituuskasvua markkeeraavan ovenkarmin palasen saaminen Suomen puolelle on hahmolle niin tärkeää.

Sitä vastoin Stephen Langin Yeagorin ja muiden neukkukonnien keskinäisen juonittelun kuvaaminen ei ole elokuvan vahvin elementti. Elokuvan pahikset puhuvat ykköselokuvan tavoin englantia, ja venäläisittäin korostettu lontoon kieli tuntuu myös jatko-osassa todella erikoiselta valinnalta. Kieli on tosin jäänyt poskeen muutenkin, sillä Langin Yeagor heittää huvittavan latteat repliikit melkoisella paatoksella; överiksi vedetyt monologit Aatamin omaa vaiteliaisuutta vasten toimivat lopulta omalla nyrjähtäneellä tavallaan. Kotimaista kieltä kuullaan ainoastaan leffan loppupuolella, ja Road to Revenge pistää hauskasti katsojan jännittämään, avaako juuri Aatami lopulta sanaisen arkkunsa?

Yeagor usuttaa puna-armeijan tykinruokaa Aatamin kimppuun viihdyttävällä tavalla, ja mittakaava on heti toiminnan käynnistyttyä ensimmäistä Sisua suureellisempaa ja vauhdikkaampaa. Katkaisujen haulikkojen kanssa huseeraavat moottoripyöräsotilaat tuovat Aatamin kuormuria motittaessaan mieleen George Millerin modernin toimintaklassikon Mad Max: Fury Roadin (2015), jonka pölyisenlikaisille takaa-ajokohtauksille Road to Revenge nostaa hattua varsinkin elokuvan alkupuoliskolla. Leffan lopussa raju ja verinen toiminta valtaavat ruudun, kun Yeagorin ja Aatamin yhteinen junamatka räjähtää käsiin todella näyttävänä ja hurmeisena kliimaksina.

Road to Revengen 4K-painos on teknisiltä ansioiltaan todella tarkka ja värikylläinen tapaus, jonka hiekkasavuiset räjähdykset ja veriset erikoistehosteet mutta myös eräs näyttävä vedenalainen kohtaus ovat todellista silmäkarkkia. Leffan budjetin rajat nousevat selkeimmin vastaan pimeään yöaikaan tapahtuvassa loppunäytöksessä, kun Aatamin ja Yeagorin kirjaimellinen luotijuna kiitää tietokoneanimaationa toteutuessa öisessä metsämaisemassa. Kulkupelin sisälle keskittyvän toiminnan lomassa asiaan ja CGI-pöpelikköön ei tule toisaalta kauheasti kiinnitettyä huomiota.

Sisu: Road to Revenge on tyylipuhdas jatko-osa, joka vie edellisen Sisun meiningin hienosti uudelle tasolle. 4K-laitoksen vähäiset lisämateriaalit koostuvat lyhyestä dokumentista ja vaihtoehtoisesta loppukohtauksesta.