Ongelmat lähtevät varsinaisesti käyntiin, kun Sandra heitetään ulos valkoisten koulusta. Hänen vanhempansa kierrättivät tyttöä kaikissa mahdollisissa testeissä, jotta hänet luokiteltaisiin perheensä rotuun. Näin ei kuitenkaan käy. Iloisesta pikkutytöstä kasvaa kapinoiva nuorineiti, joka torjuu vanhempiensa valitsevat valkoiset deitit ja ihastuu mustaan Petrukseen. Tämä on erityisesti apartheid-politiikan riveissä seisovalle isäpapalle kova shokki.
Nuoren ja aikuisen Sandran roolin hoitava Sophie Okonedo tekee vakuuttavan suorituksen. Neito muistetaan muistakin merkittävistä ja vahvoista rooleista muun muassa elokuvista, kuten Hotelli Rwanda (2004) ja Dirty Pretty Things (2002). Okonedo tulkitsee voimakkaasti yhteiskunnan lannistamaa kasvutarinaa. Ero eloisasta lapsesta ja seikkailunhaluisesta nuoresta lannistuneeseen naiseen on hätkähdyttävä.
Ohjaaja Anthony Fabianilla on vahva dokumenttitausta, mikä näkyy myös Skinissä. Vaikka elokuvallisesti teos ei olekaan hääppöinen, onnistuu se kuitenkin vakuuttamaan katsojan ja luomaan tunnelman Sandra Laingin aikaisesta yhteiskunnasta ja sen murrostilasta.