Sota ja mielenrauha

Vähän yli tunnin mittainen dokumentti Sota ja mielenrauha on aiheeltaan tärkeä. Se käsittelee oikeastaan näihin päiviin saakka vaiettua aihetta eli sitä, millaisilla tavoilla toinen maailmansota vaikutti suomalaisten sotilaiden mielenterveyteen niin palveluksessa kuin sen jälkeenkin. Ongelma on siinä, että varsinaista asiasisältöä on huomattavan vähän.

Dokumentti käsittelee käytännössä yksinomaan jatkosotaa eli vuosien 1941-1944 jaksoa, mikä johtunee käytettävissä olevasta arkistomateriaalista. Ajoittain päästetään tutkijoita ääneen, mutta pääasiassa dokumentissa lainaillaan veteraanien kirjoittamia kirjeitä, ja katsellaan mustavalkoista kuvamateriaalia. Ehkä moinen on ollut tarpeen, sillä nykypolvelle kysymys on kuitenkin jo varsin kaukaisista asioista. Pysäyttävintä ovat välähdykset, joissa katsellaan avoimissa arkuissa makaavia parikymppisiä nuoria miehiä matkalla sankarihautoihin. Heti perässä tulevat otokset, joissa yksikätiset miehet tekevät peltotöitä, ja toisaalta joukko sotainvalideja voimistelemassa kuntoutuksessa, kuka jalattomana ja kuka kädettömänä.

Fiilistelyn painottaminen on selvästi ihan tietoista, mutta itse olisin kaivannut ehdottomasti enemmän asiasisältöä. Nyt tuntuu siltä, että sitä varsinaista asiaa on ehkä yhden luvun verran, jos kyseessä olisi kirja. Mikäli aihe kiinnostaa, suosittelen ehdottomasti lukemaan dokumentissakin puhuvan Ville Kivimäen tutkimuksen Murtuneet mielet.

Tyystin ansioton ei dokumentti ole. Parasta on sen yleinen ote, jonka keskiössä eivät enää ole veteraanit itse, vaan heidän lapsensa ja lapsenlapsensa. Nyt on jälkipolvien aika pohtia, millä tavalla niin kovin kaukaiselta tuntuvat asiat vaikuttavat nykyään suomalaisten elämään, ja mitä siitä voidaan oppia. Vai onko jo opittukin.

Kivimäki, Ville, Murtuneet mielet - taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939-1945, s. 475, WSOY 2013