Spaceman (Netflix) on erikoinen tutkielma yksin olemisesta ja siitä, mikä onkaan lopulta tärkeää

Netflixin poikkeuksellisen rauhallisen tieteisdraaman pohjalla on Jaroslav Kalfařin romaani Spaceman of Bohemia, joka julkaistiin vuonna 2017. Poikkeuksellista on sekin, että elokuva säilyttää tsekkiläiset nimet lippuineen. Tavallisesti tällaisissa leffoissa nimet ja paikat muutettaisiin Yhdysvaltoihin sopiviksi.

Jakub Procházka (Adam Sandler) matkustaa yksin avaruudessa Jupiterin taakse ottamaan näytteitä kummallisesta ilmiöstä, joka näkyy Maan taivaalla saakka. Ja kun yksin on riittävän pitkään seuranaan ainoastaan etäyhteys muihin ihmisiin, alkavat ajatukset liikkua turhan villejä latuja. Sitten Jakub löytää aluksensa WC-tiloista jättimäisen hämähäkkiolion, joka osaa puhua ja ilmeisesti jossain määrin ajatuksiakin lukea. Onko tätä oliota edes olemassa, vai onko kyse vain Jakubin omasta mielikuvituksesta? Niin tai näin, kaksikko oppii aikaa myöten toisistaan yhtä ja toista, mutta aivan erityisesti Jakub oppii paljon itsestään.

Elokuva tapahtuu suurimmaksi osaksi avaruusaluksella, ja on siis pitkälti Adam Sandlerin soolosuoritus. Tehosteet ovat onnistuneita, ja liikkuminen aluksella todellakin näyttää siltä kuin oltaisiin avaruudessa. Se on sanottava, että avaruudesta käsin alus näyttää jokseenkin kummalliselta. Toisaalta taas mistäpä minä tietäisin, millaista avaruudessa on.

Merkittävä osa elokuvasta on Paul Danon hämähäkkiolion ja Adam Sandlerin keskinäistä dialogia. Ulosanti on kautta linjan erittäin rauhallista ja suorastaan unettavaa. Tarkoituksena on varmaankin alleviivata avaruuden tyhjyyden hiljaista ja eristynyttä tunnelmaa. Paukkuvia toimintakohtauksia ei siis ole luvassa, mutta Spaceman herättää ajattelemaan. Mikä lopulta onkaan tärkeää? Kaikella on alkunsa, ja tästä seuraa se, että kaikella on myös loppunsa. Syvimpien kysymysten äärellä siis ollaan, mutta saarnaava nuotti puuttuu tyystin. Tarkoituksena on heittää ilmoille ajatuksia, ja jättää katsoja sitten miettimään tykönään lisää.

Ihmetyttämään jää ehkä eniten se, miksi valittu olio on juuri hämähäkki. Elokuvan loppuun saakka olio on vastenmielinen kuuden silmänsä ja kahdeksan jalkansa kanssa. Ehkä tarkoituksena on ollut juuri se, että valitaan tarkoituksella monille vastenmielinen eliö, ja luodaan siitä sitten mitä sympaattisin henkilöhahmo.

Kyseessä on erikoinen elokuvakokemus, ja sitä voi siksi suositella lämpimästi. Mutta oliko sitä hämähäkkiä sitten kuitenkaan oikeasti olemassa?