Spider-Man: Across the Spider-Verse (4K) on hieno hatunnosto Hämähäkkimiehen historialle

Stan Leen ja Steve Ditkon Hämähäkkimies lienee yksi länsimaisen sarjakuvateollisuuden tunnetuimmista hahmoista, joka on yli 60-vuotisen uransa aikana loikkinut Marvel-sarjisten ruuduilta niin valkokankaille kuin televisionäytöille piirrettyjen ja videopelien muodossa. Verkkoveijari saavutti yhden omintakeisen virstanpylvään vuonna 2018, kun nykyään muodissa olevaa multiversumimeininkiä henkinyt animaatioelokuva Spider-Man: Into The Spider-Verse törmäytti yhteen useasta eri ulottuvuudesta tuttuja hämähäkkivoimaisia hahmoja samaan leffaan. Brian Michael Bendisin käsikirjoittaman Ultimate Spider-Man -sarjakuvakokonaisuuden (2000-2011) sivuilla ensiesiintymisensä tehnyt Miles Morales sai valkokangasdebyyttinsä Into The Spider-Versessä opetellessaan hämishommia. Milesin oppivuodet jatkuvat keväällä 2023 leffateattereihin singahtaneessa jatko-osassa Spider-Man: Across the Spider-Verse.

Across the Spider-Versen alkaessa edellisosan tapahtumista on kulunut aikaa puolentoista vuoden verran, mutta edelleen hajallaan ja levällään oleva aika-avaruusjatkumo aiheuttaa ammottavia reikiä ulottuvuuksien väliin. Onneksi kovaa kuria harjoittava Spider-Man 2099 (Oscar Isaacs) ja huomattavasti diplomaattisempi Spider-Woman (Issa Rae) käyvät noukkimassa väärissä ulottuvuuksissa urpoilevia superkonnia talteen. Omissa ulottuvuuksissaan hämiksinä flengailevien ja supersankaruuden kanssa kipuilevien Miles Moralesin (Shameik Moore) ja Gwen Stacyn (Hailee Steinfeld) tiet kohtaavat ja risteävät universumien korjaushommissa olevien hämähäkkihenkilöiden kanssa, eikä kipinöiltä voida välttyä, kun universumien lisäksi niin asiat kuin kohta hämiksetkin ovat keskenään törmäyskurssilla.

Kahden ja puolen tunnin mittainen Across the Spider-Verse yrittää nykyisen elokuvatrilogiatrendin mukaisesti rakentaa kovasti siltoja ja pohjustaa juonikaavioita kolmatta, vuonna 2024 ilmestyvää Spider-Man: Beyond the Spider-Verse -päätösosaa, varten. Across the Spider-Versen verkkainen alku esittelee kiinnostavia ideoita ja hahmoja, jotka kuitenkin heivataan syrjään siinä vaiheessa, kun Miles ja kumppanit pääsevät hämähäkkiversumin ytimeen ja nokkapokka Spider-Man 2099:n kanssa käynnistyy.

Leffan alussa Milesia kostonhimoisena jahtaava ja multiversumissa möyrimisestä itselleen supervoimat saanut The Spot (Jason Schwartzman) on käsin piirrettyine takaumineen ja loistavaa toimintakomediaa tuottavine voimineen suorastaan huikea tuttavuus. Pieniä ulottuvuusrepeämäreikiä joka paikkaan tempova The Spot ja Spider-Gwenin kanssa leffan alussa taisteleva Vulture ovat hämähäkkihahmojen keskinäisten jännitteiden varaan nojaavassa tarinassa ainoat suurempaan rooliin pääsevät superkonnat. The Spot renessanssiajan luonnosten hengessä upeasti piirrettynä korppikotkakonnana jää lyhyestä esiintymisestään huolimatta taatusti mieleen.

Tuntuu silti vähän hassulta, että lupaava The Spot työnnetään ekan tunnin jälkeen kokonaan sivuun odottamaan suunnitelmiensa toteuttamista sitten joskus jatko-osassa. Joka tapauksessa näyttävät pahikset esiintyvät edukseen 4K-julkaisun mahdollistaman terävän kuvanlaadun ansiosta, ja eri piirrostyylejä ennakkoluulottomasti yhdistelevä ja hyödyntävä Across The Spider-Verse on upeaa katseltavaa. Esimerkiksi Gwenin ulottuvuuden vesivärillä maalatut taustat eivät ole ollenkaan karunnäköisiä, vaan kaunis ja raikas värimaailma antaa näyttävästi animoiduille hahmoille tilaa esiintyä edukseen.

Elokuvan nimen mukaisesti hämähäkkiversumin ulottuvuuksien välillä olevat häiriöt ja tietysti sankarit ovat pääosassa, eikä Across the Spider-Verse säästele paukkujaan, kun tarina pääsee ensimmäisen tunnin jälkeen kunnolla käyntiin ja matkaa uusiin ulottuvuuksiin. Huikean värikäs ja futuristinen Mumbattan on idän ja lännen kaupunkisuunnittelua hauskasti törmäyttävä universumi, jota vartioi intialaistaustainen Hämähäkkimies eli Pavitr Prabhakar (Karan Soni). Pavitrin ulottuvuuden tapahtumiin puuttuvat Miles ja Gwen tulevat kuitenkin käynnistäneeksi kuumottavan ketjureaktion, jonka seuraukset nostavat The Spotin sähläysten lisäksi Spider-Man 2099:n stressitasoa entisestään, ja soppa on valmis.

Across the Spider-Verse muuttuu kuin vaivihkaa jälkimmäisellä puoliskollaan kokonaan toiseksi elokuvaksi, kun totuudet ja seuraukset hämähäkkiulottuvuuksien hämäristä salaisuuksista ja lainalaisuuksista valkenevat Milesille ja Gwenille. On kiinnostavaa, miten Across The Spider-Verse purkaa ja avaa tässä vaiheessa hämähäkkimiesten traumapohjaisten syntytarinoiden keskinäisiä yhteneväisiä piirteitä suorastaan huikeilla tavoilla.

Edellisosan lukuisat viittaukset sarjakuviin saavat jatko-osassa rinnalleen ovelia ja tyylillisesti aina vain päräyttävämpiä visuaalisia kokeiluja edellä mainitun itämaisen Pavitrin ja anarkiaa ja rock-kukkoilua soppaa heittävän Spider-Punk-hahmon (Daniel Kaluuya) muodossa. On myös yllättävää nähdä live action -pätkistä tutut vanhan liiton Hämähäkkimiehet eli Tobey Maguire ja Andrew Garfield, jotka toivat toissavuotista Spider-Man: No Way Home -leffaa tähdittäessään multiversumi-metkut mukaan MCU-elokuvasarjaan. Across the Spider-Verse tekee ovelan hatunnoston MCU:n suuntaan päästämällä Donald Gloverin paistattelemaan lyhyessä cameo-roolissa, jonka merkitystä Marvelin muille valkokangasprojekteille voi jäädä sitten arvuuttelemaan.

Across The Spider-Verse ei kuitenkaan jää edellisosan tavoin pelkäksi sukkelaksi sarjakuvien suuntaan sutkautteluksi, vaan jälkipuoliskon toimintaosuudet tuntuvat olevan todella jostain toisesta ulottuvuudesta. Milesin pakomatka sadat hämähäkkihenkilöt kintereillään on suorastaan huikean näyttävä ja pitkä toimintatuokio, jonka ylilyövyys ja näyttävät kamera-ajot herkuttelevat niin täräyttävällä toiminnalla kuin hämähäkkimieshistorialla. Useaan eri osaan jaettu karkumatka onnistuu mekastavan toiminnan keskelläkin mainiosti avaamaan syitä, joiden takia Miles ja Gwen joutuvat mustalle listalle.

Leffan viimeinen puolituntinen toimiikin lähinnä pitkänä pohjustuksena seuraavan osan asetelmiin, mutta käsikirjoittajat osaavat heittää kiintoisia kapuloita Miles-paran rattaisiin. Suurimmat yllätykset koetaan tietysti todellisen cliffhanger-tilanteen muodossa juuri ennen lopputekstejä. Across The Spider-Versen viimeisiä minuutteja katsellessani olin vähän kahden vaiheilla, venyttääkö leffa lopetustaan jopa vähän liikaakin varman päälle pelaten? Nyt Across The Spider-Versen lopussa ruudulle lävähtävät paljastukset olisi aivan hyvin voinut siirtää jatko-osan alkuun antamaan vauhtia. Ainakin itse olin sen verran vaikuttunut elokuvan kiinnostavista teemoista ja toiminnasta, että odotan jo nyt Spider-Man: Beyond the Spider-Verse -leffaa kuin kuuta nousevaa.

Spider-Man: Across the Spider-Verse on näyttävä, persoonallinen ja hämähäkkihenkilöille hattua hengästyttävällä tavalla nostava toimintapaukku, joka tuntuu sähäkästä sisällöstään huolimatta vähän kipuilevan muotonsa kanssa. Materiaalia ja tarinaa olisi riittänyt helposti kahteen elokuvaan, mutta toisaalta taas ulottuvuuksien halki viilettävän leffan tuleekin olla juuri tällainen ylilyötyä vyörytystä tarjoava viihdepaukku. Toivottavasti tulevassa jatko-osassa tekijät osaavat pitää juonen punaisen langan ja persoonallisen pilkkeen silmäkulmassa astetta tasapainoisemmin, mutta pienistä terävistä kulmista huolimatta Spider-Man: Across the Spider-Verse on yksi kuluvan elokuvavuoden unohtumattomimmista animaatiohelmistä.

4K-julkaisun mukana tulevalla Blu-ray-kiekolla on puolentoista tunnin edestä poistettuja kohtauksia sekä muun muassa hämissuunnittelun saloja avaavia minidokumentteja. Leffan sisältävällä 4K-lätyllä voi katsella elokuvan tekijöiden kommenttiraidan kera.