Hämiksen tarina on kerrottu elokuvissa nyt jo niin useaan otteeseen, että kieltämättä mielenkiintoni on alkanut laantua asian suhteen. Ei siis ollut ihme, ettei ensivilkaisulla perinteiseltä lasten piirretyltä vaikuttava Into the Spider-Verse juurikaan herättänyt mielenkiintoa. Onkin hienoa, että vielä löytyy elokuvia, jotka onnistuvat yllättämään näin positiivisesti muka kaiken nähneen kyynisen elokuvakriitikonkin.
Kingpin on onnistunut avaamaan portaalin eri ulottuvuuksien välillä, ja nyt päällekkäisyydet uhkaavat pistää matalaksi kaikki todellisuudet kertaheitolla. Lähestyvän tuhon keskiöön on joutunut myös teini-ikäinen Miles Morales (Shameik Moore), jolla riittää huolia jo koulun ja perhesuhteidensa parissa, radioaktiivisen hämähäkin pureman aiheuttamista muutoksista puhumattakaan. Onneksi Milesin ei tarvitse kohdata ongelmiaan yksin, sillä muut avoinna olevat todellisuudet tuovat mukanaan odottamatonta apua taisteluun pahuutta vastaan.
Spider-Man: Into the Spider-Versen tarina on kieltämättä rohkeasti erilainen näkemys Hämähäkkimiehestä ja sen myötä erittäin piristävä sellainen. Itseironialla höystetty seikkailu uskaltaa nauraa itselleen, mikä on elokuvan kantavia voimia. Harvemmin vastaan tulee elokuva, joka onnistuu tekemään niin sanotusti pilaa omasta materiaalistaan ja tekemään sen arvokkaasti häpäisemättä juuriaan tai yleistä tunnelmaa. Tuttuja käänteitä pyöritellään ylösalaisin ja ratkaisut ovat varsin villejä, kuitenkaan ampumatta hommaa överiksi missään vaiheessa. Elokuvan reipasta kerrontaa siivittävät lukuisat vauhdikkaat toimintakohtaukset, mutta erityisesti hahmoihin ja heidän välisiin suhteisiinsa on jaksettu panostaa täydellä rakkaudella. Ja se näkyy.
Hahmojen ääninäyttely on ensiluokkaista kaikessa elävyydessään. Näyttelijöiden heittäytymiset rooleihinsa luovat autenttista kemiaa ja täyttävät elokuvan kaikista villeimpienkin hahmojen saappaat uskottavasti. Kirjaimellisesti värikäs hahmokaarti on kaikkia epätodennäköisyyksiä vastaan juurikin elokuvaa yhdistävä voima. Hahmojen erilaisuudet tukevat hienosti toisiaan ja antavat yhdessä varsin uskottavan näkemyksen erilaisuuden voimasta. Erityisesti pääosaa vetävä Shameik Moore jää mieleen epävarmana teininä, joka nousee pelkojensa yläpuolelle vastoinkäymisten kautta ja ystäviensä avustuksella.
Värikkään erilaisista hahmoista inspiraatiota ottava Into the Spider-Versen ilme on jotain täysin ennennäkemätöntä. Elokuva yhdistelee todella rohkeasti erilaisia graafisia tyylejä kaksi- ja kolmiulotteisuuden väliltä yleisistä säännöksistä piittaamatta. Ilmettä rikastetaan jopa erilaisin kulttuurillisin tyylisuuntauksin sekoitellen niitä keskenään ilman minkäänlaisia rajoitteita. Loogisesti ajatellen lopputuloksen ei pitäisi toimia, mutta erilaisuuden sekoittelu on toteutettu ensisijaisesti tehostamaan elokuvan tarinaa ja juuri siksi se toimii niin mainiosti. Into the Spider-Verse on visuaalisesti huikea elokuva, jollaista ei ole vielä vastaan tullut.
Harmillisesti Spider-Man: Into the Spider-Verse persoonallinen ja näyttävä ilme ei ole saanut kuin ylöspäin skaalatun 4K-julkaisun. Normaalin Blu-rayn ja 4k-levyn välillä on kuitenkin pientä eroa, sillä elokuvan 4K-julkaisu onnistuu korostamaan esimerkiksi hahmojen paksuja tussausrajoja näyttävästi. Selkeät viivaukset näyttävät tarkoilta, ja värikylläinen yleisilme pääsee ansaitsemaansa loistoon HDR-tuen myötä. Joka tapauksessa jäin kaipaamaan natiivia 4K-resoluutiota, sillä jos joku elokuva olisi sen ansainnut niin juurikin tämä.
Näyttävälle ilmeelle on elokuvassa osattu kyhäillä vastapainoksi varsin trendikäs musiikkiraita. Toinen toistaan vetävämmät hiphop-rallit vahvistavat hienosti rentoa tunnelmaa. Musiikin ammattimaisesta leikkauksesta kertoo jotain jo sekin, että erillään biisit kuunneltuina ovat aika mitäänsanomattomia, mutta elokuvassa ne ovat kuin luodut juuri kyseiseen kohtaukseen.
Spider-Man: Into the Spider-Verse on todellinen yllättäjä. Raikas käsikirjoitus, persoonallinen tyyli ja napakka kerronta huutavat kaikki vuoden animaatiotapausta, joka myös täysin oikeutetusti huomioitiin Oscar-pystillä. Tärkeällä sanomalla ladattu merkkiteos rikkoo yleisiä animaationormeja sen verran railakkaasti ja täydellä itsevarmuudella, että väittäisin kyseessä olevan yksi viime vuoden parhaita elokuvia aivan yleiselläkin tasolla. Katso tämä välittömästi!