Star Wars: The Force Awakens

Huomautus: Tässä arviossa ei ole mukana juonipaljastuksia, ja sen voi lukea huoletta elokuvakokemuksen kannalta.

Kun Star Wars - Episode I: The Phantom Menace ilmestyi elokuvateattereihin 1999, koin elämäni suurimman elokuvapettymyksen. Rakastin alkuperäisiä Star Wars -elokuvia koko sydämestäni ja odotin tuolloin esikkotrilogiaa enemmän kuin mitään viihdeteosta koskaan; ja seurauksena myöskään sen jälkeen. Katsoin silloin The Phantom Menacen heti toistamiseen, sillä en voinut uskoa silmiäni. George Lucas oli epäonnistunut täydellisesti, ja koko kolmesta esiosasta muodostui esimerkki siitä miten elokuvia ei pidä tehdä. Se langetti varjon koko Star Wars -saagalle, enkä uskonut sen enää ikinä nousevan takaisin vanhaan loistoonsa.

Olin kuitenkin onneksi väärässä. Star Warsin oikeudet myytiin Disneylle ja Lucas astui sivuun elokuvanteosta. Kun uudeksi ohjaajaksi nimettiin vauhdikkaista toimintaleffoistaan tunnettu J. J. Abrams (mm. Star Trek, Mission: Impossible III ja Lost) ja mukaan saatiin The Empire Strikes Backin ja Raiders of the Lost Arkin kirjoittaja Lawrence Kasdan, syttyi toivonkipinä. Nyt Episode VII: The Force Awakens on viimein täällä, ja se on tehnyt mahdottomasta totta.

The Force Awakens jatkaa Return of the Jedin (1983) tarinaa, mutta sen tapahtumista on ehtinyt vierähtää jo 30 vuotta. Galaktinen sisällissota päättyi kapinallisten ja uuden tasavallan voittoon, mutta imperiumin jäänteistä nousi uusi pimeä voima nimeltä First Order vastustamaan ja kantamaan kaunaa kaikelle mitä Jedit ja valoisa puoli edustaa. Mikä pahinta, viimeinen Jedi-mestari Luke Skywalker on kadonnut ja vuosikymmenten saatossa tarinat kapinasta, jedeistä ja sitheistä ovat hämärtyneet myytteihin.

Tästä tilanteesta The Force Awakens käynnistyy. Johtolanka Luken kohtalosta on löytynyt ja ajojahti sen perässä tuo kehiin kokonaan uusia sankareita sekä vihollisia. Tietysti myös kaikki tärkeimmät tutut hahmot alkuperäisestä trilogiasta ovat mukana, mukaan lukien Han Solo, Leia sekä tutut droidit R2-D2 ja 3-CPO. Mikä parasta, tasapaino uuden ja vanhan välillä on saavutettu hienosti. Käsikirjoitus on kautta linjan erinomaista ja tarinan rytmitys soljuu eteenpäin kuin paras mahdollinen vuoristorata. Abrams osaa ohjata toimintaa ja siinä hän onnistuu myös uudessa Star Warsissa. Tylsää hetkeä ei ole ja reilu kaksituntinen (135 minuuttia) kulkee kuin siivillä, ja jättää haluamaan vain lisää.

Uudet näyttelijät, eritoten pääosissa nähtävät nuoret ja monille varmasti tuntemattomat kyvyt Daisy Ridley, John Boyega ja Adam Driver, hoitavat kaikki työnsä mallikkaasti. Ridley teki suurimman vaikutuksen Jakku-planeetalta ponnistavana nuorena sankarina Reynä, joka tuntee voiman kosketuksen ja joka syöstään vaatimattomista lähtökohdista keskelle galaktisen mittatason yhteenottoa hyvän ja pahan välillä. Kuulostaa tietysti tutulta, eikä tietyiltä kantilta juonessa ole otettu riskejä. Se kerää monia toimivia elementtejä alkuperäisistä elokuvista, mutta toisaalta dynamiikka etenkin Ridleyn, Boyegan ja Harrison Fordin kanssa tekee kokonaisuudesta eheän, uskollisen ja raikkaan katselukokemuksen.

Audiovisuaalisesti The Force Awakens on vuoden upeimpia elokuvateoksia. Poissa ovat esiosatrilogian muoviset ja hengettömät tietokone-efektit ja lavasteet. Uusi Star Wars on ihailtava yhdistelmä uusinta tekniikkaa ja käytännön tehosteita. Ulkoasu on lähes kaikin osin kouriintuntuvan likainen, uskottava ja se vie katsojan täydellisesti mukaansa eeppisten tapahtumien kulkuun. Siinä missä Lucasin jokainen kuvaruutu oli kuuluisasti täynnä vilskettä ja roskaa, on Abrams tiimeineen onnistunut yksinkertaistamaan kuvakerrontaa ja luomaan jatkuvasti hetkiä, jotka jäävät mieleen. Tämä ansiosta myös 3D toimii yllättävän hyvin, kun kamera keskittyy yksittäisiin ja tärkeimpiin asioihin jopa hektisen toiminnankin keskellä.

Kokonaisuudessaan The Force Awakens on täysin eri ulottuvuudesta kuin George Lucasin esikkotrilogia. Enää ei tarvitse kestää kiduttavan huonoa dialogia, puhuvien päiden keskusteluja sohvilla ja käytävillä, sekavia ja epäuskottavia valosapelikamppailuja, eikä idioottimaisia lapsille suunnattuja sivuhahmoja. Mukana ei myöskään ole ewokkeja, ei varsinkaan gunganeita tai vastaavia, ja muutenkin ne huimat avaruusoliot ovat käytössä vain säästeliäästi. Jopa leluksi suoraan suunniteltu palluradroidi BB-8 onnistuu lunastamaan paikkansa sympaattisempana hahmona kuin mikään Episode I - III:ssa.

Uutuuden ainoat kritiikin aiheet kumpuavat lähinnä konventioista. Tarina on hyvinkin perustavanlaatuinen, eikä riskejä ole otettu mitenkään valtavasti. Hahmoissa ei ole ihan sitä parasta särmää ja etenkin elokuvan pahis Kylo Ren on mustassa kypärässään kovin tyypillisen oloinen konna. Onneksi tapahtumien edetessä hahmo kehittyy hitaasti mutta varmasti eteenpäin, joten tässäkään ei ole kyse mistään suuresta harmista.

Pienistä säröistä huolimatta The Force Awakens on yksi koko vuoden parhaimpia toimintaseikkailuita ja se nousi kerralla omaksi henkilökohtaiseksi suosikiksi 2016:n tarjonnassa. Jotain elokuvan viihdyttävyydestä kertoo se, että vaikka elokuvateatterista lähdöstä on kulunut vain pari tuntia, niin haluaisin nähdä The Force Awakensin jo uudestaan. Sitä ei ole tapahtunut minkään leffan kanssa moniin vuosiin. Sitä on vaikea uskoa: J. J. Abrams on tehnyt ihmetyön. Star Wars on palannut ja voima on vahva sen kanssa.

Katso Star Wars: The Force Awakens -traileri alta.