Superman (4K) näyttää hyvältä, mutta...

James Gunnin ohjaaman Supermanin harteille laskettiin paljon, sillä sen piti toden teolla aloittaa kokonainen uusi elokuvien universumi. Ja valitettavasti tämä myös näkyy. Alkukuvien lyhyitä tekstejä lukuun ottamatta jää tunne, että elokuvaa ennen on tapahtunut paljon asioita, joista pitäisi olla tietoinen. Lisäksi tarinassa esitellään iso joukko sellaisia asioita ja henkilöhahmoja, jotka eivät minusta oikein kuuluisi kuvaan. He ovat toki mukana siksi, että tulevaisuudessa heille tehdään omat elokuvat, TV-sarjat tai jotain muuta sellaista. Superman ei siis ole oma itsenäinen kokonaisuutensa, vaan jotain muuta. Lipputulojen perusteella tällainen ei kuitenkaan tunnu ihmisiä häirinneen.

Sanokaa mitä sanotte vuoden 2013 Man of Steel -elokuvasta, mutta tuolloin Henry Cavillin Superman oli kaikkea sitä, mitä hahmon pitäisikin mielestäni olla. Hän oli tyyni, asemansa tunteva, vastuullinen ja kaikin tavoin juuri sellainen, millaisena olen Supermanin aina nähnyt. James Gunnin elokuvassa David Corenswetin Superman on jotain aivan muuta. Hän menettää malttinsa tuon tuostakin, tekee varsin räikeitä virheitä, sekaantuu politiikkaan eikä saa pidettyä kurissa edes koiraansa teini-ikäisestä sukulaistytöstä nyt puhumattakaan. Ja aivan elokuvan aluksi Superman houkuttelee pahimman vihollisensa Lex Luthorin (Nicholas Hoult) kotiinsa eli Fortress of Solitudeen. Kaiken huipuksi elokuva kääntää päälaelleen sen, millaisin eväin Supermanin vanhemmat poikansa Kryptonilta maapallolle lähettivät.

Arvostan toisaalta sitä, että tässä on lähdetty tekemään reilusti jotain erilaista verrattuna aiempiin yrityksiin. Mutta samalla en pysty arvostamaan sitä, että hahmo on kierretty niin räikeästi erilaiseksi kuin aiemmin. Joku voisi sanoa Supermanin olevan aiempaa inhimillisempi raivonpuuskineen ja loukkaantumisineen, ja ehkä joku niin kokeekin. Mutta kun mies pystyy aivastamalla kaatamaan kerrostalon, silloin - jos koskaan - voisi odottaa itsehillinnän olevan tärkeä luonteenpiirre.

4K-painoksena Superman näyttää ja kuulostaa juuri niin hyvältä kuin toivoa sopii. Värit ovat kirkkaat, ja tehosteet pääasiassa vaikuttavat. Näyttelijät tekevät hyvää työtä kautta linjan, vaikka käsikirjoitus ei ehkä aina mahdollistakaan niin hyvää lopputulosta kuin voisi toivoa. Ja kuten jo mainitsin, mukana pyörii iso kasa sellaisia henkilöhahmoja, joista en ole kiinnostunut. Yleisenä teemana "vääränlaisen" Supermanin ohella on nimenomaan se, että elokuva tuntuu keskittyvän juuri sellaisiin asioihin tarinassaan, joista en ole kiinnostunut.

Mukana 4K-levyllä on kattavasti erilaista lisämateriaalia, joskin ilman suomeksi tehtyä tekstitystä. Mutta jos varsinainen elokuva ei säväyttänyt, tuskin haluaa paljoakaan lisämateriaaleihin aikaansa käyttää.

Superman vuosimallia 2025 on selvästi tehty taidolla ja ajatuksella. Tekijöillä on ollut kirkas suunta, jota on sitten noudatettu uskollisesti. Lopputuloksena saadaan elokuva, joka asettaa pohjan tulevalle universumille, ja tekee sen tavalla, josta en pidä. En pitänyt sen enempää tarinasta, henkilöhahmoista kuin siitäkään, millaiselle tulevalle ryminälle se pohja asetetaan.

Mieluummin olisin halunnut nähdä Henry Cavillin Supermanin ottavan mittaa Dwayne Johnsonin Black Adamista. Mutta niin ei käynyt.