Tarot on teknisesti taitava, mutta muuten kovin ennalta-arvattava kauhuelokuva

Nykyisin eletään jonkinlaista kauhuelokuvien kulta-aikaa, ja se näkyy tarjokkaiden poikkeuksellisen runsaana määränä. Samalla joukosta alkaa erottua myös sellaisia, jotka on tehty taidolla, mutta sitten toteutus on ajatuksella kirjoitetusta tarinasta huolimatta hämmentävän ennalta-arvattava. Ja kun katsoja osaa ennakoida ensiminuuteista lähtien kaikki käänteet, ei katsomiskokemus ole pelottava, vaan ainoastaan tylsä. Tähän lokeroon harmillisesti sujahtaa Tarot.

Juoni on nopeasti kerrottu. Joukko opiskelijaikäisiä nuoria kokoontuu vuokraamaansa kartanoon viettämään yhden seurueeseen kuuluvan syntymäpäiviä. Kartanosta löytyy vanha laatikko, jossa on tarokkikortit. Yksi seurueesta harrastaa horoskooppeja, ja lukee kaikille kavereilleen heidän horoskooppinsa näistä tarokkikorteista. Ja sitten käy niin, että seurueen jäsenet alkavat yksitellen kuolla sillä tavalla kuin heille korteista ennustettiin.

Elokuva etenee juuri siten kuin voisi kuvitellakin. Ainoa hieman kiinnostusta herättävä käänne on, kun seurue ja heidän mukanaan katsojat pääsevät kuulemaan leffan tarokkikorttien tarinan kirouksineen. Ei siis liene yllätys sekään, että kortteihin liittyy jonkinlainen historiallinen pahuus. Katsoessa ajattelee tilanteiden etenevän tietyllä tavalla, ja muutamaa yksityiskohtaa lukuun ottamatta juuri niin tapahtuukin alusta loppuun saakka.

Teknisesti Tarot on tehty oikein mallikelpoisesti. Pimeyttä käytetään onnistuneesti, ja hirviömaiset olennot on tehty ajatuksella. Toivottavasti tekijät pääsevät toteuttamaan itseään jonkin toisen projektin parissa. Nimenomaan sellaisen tarinan parissa, joka onnistuu yllättämään ja pelottamaan edes vähän. Erikoista kyllä, Tarot-elokuva pohjautuu Nicholas Adamsin romaaniin Horrorscope.

Lisämateriaaleina on muutama lyhyt hehkutuspätkä, jossa tekijät kertovat kaikkea hienoa kulissien takana. Mitään yllättävää ei tässäkään ole luvassa muuta kuin se, että Tarot-elokuvaan aidosti uhrattiin ajatusta ja ammattitaitoa monin eri tavoin.

Tarot on tarinaltaan harmillisen ennalta-arvattava kauhuelokuva. Se on sääli, sillä tekijöissä olisi selvästi ollut ainesta parempaankin. Käsikirjoitus ei vain antanut heidän loistaa.