Ryan Reeve (Noel Clarke) herää muistinsa menettäneenä kovin kimurantista tilanteesta. Hänet on siepattu pienen pojan kanssa pakettiautoon, eikä määränpäästä ole tietoa. Entisenä sotilaana Reeve kuitenkin alkaa toimimaan ja vapauttaa itsensä ja pojan. Pian hän herää täysin eri paikasta ja vielä täysin eri ajassa. Aika- ja paikkahyppelyä alkaa tapahtumaan säännöllisesti noin kymmenen minuutin välein, joten Reevellä on täysi työ pitää ajatuksensa kasassa ja selvittääkseen mistä oikein on kyse.
Heti elokuvan alkumetreillä mielenkiintoinen tarina kärsii inflaation liian hitaasta etenemisestä. Tilannetta ei paranna halpa, brittiläinen, kotivideomainen tunnelma. Tämä saa muista klassikko sci-fi elokuvista röyhkeän suoraan varastetut kohtaukset tuntumaan astetta nolommalle. Tarinan edetessä tekijät turvautuvat pienen budjetin kikkoihin venyttämällä käänteiden paljastamista mahdollisimman pitkään. Kun juonta aukaistaan aivan liian vähän ja liian pitkään, kerronta takkuilee ja elokuva alkaa muuttumaan mielenkiinnottomaksi ja yhdentekeväksi. Vaikka elokuvan lukuisat taistelukohtaukset yritetään saada näyttämään hienolle liiallisen hidastuksen käytöllä, hahmojen kahakointi on kömpelöä ja vaivalloista. Tappeluista paistaa läpi harjoitellut koreografiat ajoituksineen ja tilanteiden vaatimaa arvaamatonta hikistä nahistelua ei ole nähtävissä.
Teinivampyyrina tunnettu Ian Somerhalder on vain kalpea muisto Vampire Diaries -sarjan uskottavasta suorituksestaan. Miehen olemus on jäykkä ja vaivaantunut kautta elokuvan. Tähän saattaa löytyä syy ohjauksen ja pääosan välillä taiteilevasta Noel Clarkesta, jolla ei selvästikään riitä taitoa tai kokemusta hallita molempia vaativia tehtäviä yhtäaikaisesti. Lopputuloksena heikko ohjaus aiheuttaa elokuvassa epävarmuutta ja näyttelijöiden keskeinen kemian puute, sekä alisuoriutunut olemus on vahvasti läsnä.
Sci-fi elokuvia ei pitäisi tehdä jos siihen ei ole tarpeeksi rahaa, The Anomaly on tästä hyvä esimerkki. Rahan puute pakottaa venyttämään mysteerejä yli katkeamispisteen, helposti korjattavissa olevia epäloogisuuksia sivuutetaan ja efektejä sekä toimintaa edellyttäviä ratkaisuja pantataan. Ongelmia pyritään paikkaamaan ylimääräisillä juonenkäänteillä ja kiemuroilla, jotka karkaavat jonnekin metatason ja sielunmaailman välimaastoon. Myös ulkoasu on liian halpa ja tunkkainen. Ne muutamat rahalla tehdyt kohtaukset auttavat vain myymään elokuvaa näyttävällä trailerilla ja tyylikkäillä mainoskuvilla. Ainut yllättävä asia julkaisussa on, että halvasta toteutuksesta huolimatta levyltä löytyy muutamat lisämateriaalit, paitsi se näyttävä traileri.
