Hyvin harvoin näyttelijä haluaa tehdä elokuvan omasta elämästään, ja vielä harvemmin niin, että näyttelee itse siinä pääosaa. Jostain syystä Pakistanista kotoisin oleva Kumail Nanjiani on tehnyt juuri niin. Kaksituntinen draama käsittelee hänen omia paineitaan ristikkäisissä odotuksissa. Mies toisaalta haluaa itse pariutua valkoisen länsimaalaisen naisen kanssa ja tehdä ammatikseen stand-up-komiikkaa. Perhe kuitenkin haluaa Kumailin aviotuvan pakistanilaisen musliminaisen kanssa, ja ryhtyvän vaikka asianajajaksi. Kumail asettaa oman tahtonsa perheen toiveiden edelle maksaen siitä kalliin hinnan.
Nimi The Big Sick liittyy siihen, että suurimman osan elokuvasta mielitietty Emily (Zoe Kazan) makaa sairaalassa koomassa. Tämän seurauksena Kumail tutustuu tahtomattaankin varsin hyvin Emilyn vanhempiin, ja vakuuttuu entisestään päätöksestään uhmata oman perheensä tahtoa koskien elämänsä tärkeitä valintoja. Elokuvaa leimaa joka suunnasta arkisuus ja suurien käänteiden täydellinen puuttuminen. Siksi voi hyvinkin olla, että leffassa nähdyt tapahtumat ovat suurimmaksi osaksi totuudenmukaisia. Se vain jää epäselväksi, minkä vuoksi tällaisesta aiheesta on ylipäänsä pitänyt elokuva tehdä.
Tarina etenee suurimmaksi osaksi dialogin voimin. Erilaisia henkilöhahmoja on yllättävän paljon, ja jokainen saa tarinan kannalta riittävästi ruutuaikaa. Millään tavalla vaikuttavaksi ei elokuvaa voi sanoa, mutta on se silti kaiken kaikkiaan hyvin tehty.
Lisämateriaaleissa käydään läpi The Big Sickin tekoa, joiden katsominen ei ole millään tavalla tarpeellista. Kaiken riittävän on jo saanut tietää pelkän leffan katsomalla. Kokonaisuutena The Big Sick on sujuvasti ja ammattitaidolla tehty draamaelokuva, jonka olemassaolon tarkoitus jää katsojalle tyystin mysteeriksi.
