The Dead Girl

Kehystarinana toimii murha, mutta elokuva tulee kertoneeksi tavanomaista murhatrilleriä enemmän. Fokus on suunnattu onnistuneesti veriteosta sen seurauksien tarkasteluun - ihmisiin, joita tapaus koskettaa hyvin erilaisin tavoin.

Muutoksen tematiikka näyttelee elokuvassa merkittävää osaa. Ruumiin löytävä Arden käy läpi voimakkaan murroksen ahdistavassa elämässään, kun taas kuolleen tytön äiti tulee löytäneeksi jotain odottamatonta, elämän mullistavaa. Myös naisnäkökulma on elokuvassa vahvoilla - keskeiset mieshahmot kuvataan uhkaavina, tyydyttämättöminä ja himonsa ohjaamina.

Elokuvan parasta antia ovat hulppeat näyttelijäsuoritukset. Toni Collette tekee nappiosuman ujona ja sisäänpäin kääntyneenä naisena, joka tihkuu halua vapautua kahlitsevasta elämästään. Hän pelaa saumattomasti yhteen myrskyä ennakoivan Giovanni Ribisin kanssa. Hienoa nähtävää on myös Mary Beth Hurtin sielukas roolityö mieheensä ja parisuhteeseensa kyllästyneenä vaimona.

Moncrieffin ohjaus on parhaimmillaan taidokas. Elokuva sijoittuu arkisiin ympäristöihin, mutta kuvat ovat tarkkoja ja hallittuja. Visuaaliseen tyyliin on onnistuttu valamaan piilevää uhkaa. Osiksi rikottu juonirakenne on tunnetusti vaikea hallittava, eivätkä The Dead Girlin tarinalinjat leikkaa koskaan kuin nimellisesti. Silti Moncrieff onnistuu pitämään näkökulmansa kasassa aivan loppumetreille saakka. Onkin harmillista, että elokuvan paljastuksellinen loppusuora tuntuu turhan helpolta ratkaisulta ja latistaa turhaan kokonaisuuden yleisvirettä.

Yleisesti ottaen The Dead Girl on kuitenkin raikas tuulahdus kaavatrillerin suunnalta. Murha ja kuolema näyttelevät elokuvassa vain sivuosaa - sen kautta katse on käännetty toisaalle, naisiin, jotka kamppailevat yksityisten ja sosiaalisten ongelmien ristipaineessa.