Kuultuani sanat "Fantastic Four" koin mielessäni aikamatkan kauas lapsuuteen, jolloin ahmin innolla Marvelin Ihmeneloset-sarjakuvia. Mieleen palautui myös katsomani vuoden 2005 elokuva, jolloin ihmenelikko sai mystiset voimansa, mutta välissä ehti olla taukoa lähes 20 vuotta ennen kuin Marvel's Rivals esitteli heitä uudestaan. The Fantastic Four: First Steps -rainan myötä kokemukset ovat taas tuoreita, eikä nähty tuotos ollut hassumpi, joskaan ei voida puhua erityisen loistavasta julkaisusta.
Maapallolla on kaikki hyvin. Ihmiset ovat hulluina Fantastic Four -koplan sankareihin ja media tuuttailee ulos kaikkea heihin liittyvää eri kanavilla. Ihmenelosten historiaa ja suorituksia esitellään innokkaasti, mutta samaan aikaan tapahtuu jotakin yllättävää heidän joukossaan. Vaan mitäpä olisi supersankarielokuva ilman uhkaavaa pahista ja sen luomaa synkkää varjoa, joka laskeutuu tällä kertaa koko ihmiskunnan ylle. Katseet kohdistuvat luonnollisesti sankarinelikkoon, jolta odotetaan Maapallon pelastamista.
Elokuvan alku rakentaa hyvän pohjan seikkailulle, mutta sen jälkeen koettaa seesteisempi vaihe, jota voisi kutsua jopa tylsähköksi. Tarinan edetessä nelikon väliset keskustelut suunnitelmineen kuitenkin rakentavat juonta varsin kiehtovalla tavalla pala palalta tiiviimmäksi, jolloin syntyy sopivia jännitteitä sankaritekoja odottavien ihmisten, maailmaa uhkaavan pahiksen ja Ihmenelosten välillä. Hieman kevennystä tunnelmaan saadaan kevyehköjen hupailujen - tai ennemminkin näiden yritysten - kautta, kun etenkin Joseph Quinnin näyttelemä Liekki viljelee pientä läppää silloin tällöin. Saatoin hymähtää pari kertaa näiden aikana, mutta nauramisesta ei voida puhua.
Toimintaosuuksista innostuin eniten, sillä ne ovat vauhdikkaita, paikoin jännittäviä, ja ne tarjoavat pari kertaa myös jotakin yllättävää. Ryminän lomassa nähdään myös hieman psykologista sotaa ja älykästä tilanteiden käsittelyä, joka keventää tunnelmaa aikaansaaden jopa hymynkareita ja mielihyvän tunteita. Siinä juonen osalta onnistutaan erityisen hyvin, että loppuosuuden kohtaus on selkeästi viihdyttävintä osaa, kun puhutaan toiminnasta, joten paras onnistuttiin jättämään viimeiseksi, ja se on yksi syy, miksi elokuva tuntui katsomisen arvoiselta. Niin, ja nauroinpa varsin makeasti eräälle lopun episodille, sillä se onnistui yllättämään kivalla tavalla.
The Fantastic Four: First Steps kertoo varsin hyvän tarinan, joka ei varsinaisesti säväytä, mutta ei petäkään. Olisin silti odottanut hieman enemmän etenkin Ihmenelosten superkykyjen demonstrointia, lisää vaaran tunnetta ja kenties lisää juonenkäänteitä, kuten pieniä seikkailuja isomman sisällä. Nyt nähty parituntinen seikkailu soljuu tasaisen varmasti maaliin asti yhtenä suurena kokonaisuutena, jonka loppuratkaisun aikaansaamia fiiliksiä alkaa odottamaan sitä enemmän, mitä pitemmälle tarinassa edetään.
Kuten alussa totesin: ei ollenkaan hassumpi, mutta ei kuitenkaan loistava.