Viime aikoina enemmänkin Kiinan markkinoille elokuvia tehtaillut legendaarinen Jackie Chan on ehkä alkanut menettää otettaan länsimaisen yleisön keskuudessa. Henkilökohtaisesti koen miehen parhaat hetket olleen asenteellisissa 70-luvun kung fu -leffoissa ja totisissa 80-90-luvun toimintarainoissa. Nykyiseltään miehen elokuvat ovat keskittyneet enemmän kiinalaisyleisön viihdyttämiseen oudon huumorin parissa, joka suoraan sanoen on tylsää ja ennen kaikkea ärsyttävää. Nyt legenda kokeilee taas siipiään länsimarkkinoilla varsin vakuuttavassa seurassa entisen Bondin, Pierce Brosnanin, ja muun muassa Casino Royale -elokuvasta (2006) tunnetun ohjaajan, Martin Campbellin, kanssa.
Pommi räjähtää keskellä Lontoon katua tappaen useamman ihmisen. Kuolleiden joukossa on suojelevan isän, Quan Ngoc Minhin (Jackie Chan) ainoa tytär. Pommista vastuun ottaa tuntematon IRA:n solu, josta Irlannin ja Englannin välistä suhdetta hoitava ministeri Liam Hennessy (Pierce Brosnan) ei ole kuullutkaan. Minh ei kuitenkaan usko Hennessyä tämän entisten IRA-yhteyksien takia, ja laittaa miehen koville saadakseen tietoa tyttärensä murhaajista.
Tarina lähtee napakasti liikkeelle. Asioissa edetään hyvää vauhtia vahvan tunnelman saattelemana. Juoni alkaa kuitenkin hiljalleen rönsyilemään enemmän ja enemmän politikointiin sekä Englannin ja Irlannin välien selvittelyyn. Alun pedattu ja omaperäisen käänteen kera tarjoiltu yhden miehen kostomatka jää salakavalasti taustalle, ja pahimmillaan se unohdetaan välillä jopa kokonaan. Esiin tuodaan paljon hyviä aiheita ja teemoja moneen suuntaan, mutta kaiken yhdistely repii kokonaisuutta liikaa eri suuntiin tehden harmillisesti elokuvasta ristiriitaisen ja tasapainottoman katselukokemuksen.
Roolitus on osunut nappiin The Foreignerissa. Erityisesti Jackie Chan yllättää kaiken menettäneen isän roolissa vetämällä vahvoja tunnetiloja ruudulle erittäin uskottavasti. Chanin sympaattinen olemus antaa sopivaa pehmeyttä muuten varsin tiukalle hahmolle, ja voittaa katsojan sympatiat puolelleen elokuvan tapahtumista huolimatta. Harmillisesti Chanin roolisuoritusta ei pääse nauttimaan koko elokuvan mittaa, sillä Pierce Brosnanin hahmo on elokuvan jokaisen tarinan keskiössä ja siksi myös eniten esillä. Onneksi vanha Bond on konkari työssään, ja tulkitsee paineen alla olevan hahmonsa tunnetiloja varmalla otteella.
Elokuvan toimintakohtaukset ovat näyttäviä, mutta samaan aikaan hienosti kovin maanläheisiä. Taisteluissa ei nähdä painovoimaa uhkaavaa lentelyä eikä ammuskelu sisällä elämää suurempia tynnyriräjähdyksiä. Jackie Chanin toimintakohtaukset ovat rujoja sisältäen aidonoloista ähellystä ja tylyä vääntöä siihen malliin, että osumat sattuvat oikeasti ja istuvat uskottavasti miehen ikään. Tappelut tuntuvat autenttiselle reagoimiselle tilanteisiin harjoitellun koreografian sijaan. Ammuskelu on nasevan tehokasta, ja istuu tyylikkäästi synkähköön maailmankuvaan.
Elokuvan musiikki ansaitsee erikoismaininnan rohkeasta tyylistään. Selkeät elektromusiikin vivahteet nostattavat elokuvan jännittävää tunnelmaa tehokkaasti ja luovat yleisesti varsin persoonallisen, mutta samalla uskottavan, äänimaiseman elokuvalle. Säveltäjä Cliff Martinezin soundtrackit ovat aikaisemminkin herättäneet minussa kiinnostusta, eikä The Foreigner ole tässä poikkeus. Musiikkiraidan pelimäisten bassopulputusten ja tunnelmallisten jousisoittimien yhdistelmä on sen verran luovaa ja miellyttävän kuuloista, että levy löytää paikkansa hyllystäni.
Potentiaalia pursuava The Foreigner kärsii yliyrittämisestä tarinansa suhteen. Premissi lupailee rautaista kostotarinaa ja pienimuotoista vastakkainasettelua muutaman miehen välillä. Kuitenkin elokuvan kerronta menee tukkoon, kun tarinaan sekoitettu politiikka ja ryhmittymien sisäiset konfliktit nostetaan pääosaan. Kaikki osa-alueet ovat hyvin edustettuina ja toimisivat moitteitta omina elokuvinaan. Yhdessä kuitenkin elokuvan pituus ei mahdollista katsojaa syventymään yhteenkään näistä asioista kunnolla, jolloin lopputuloksena kokonaisuus jää kädenlämpöiseksi raakileeksi joka aspektilla.
The Foreignerin Blu-ray-julkaisu ei turhaan tarjoile lisäsisältöä elokuvan ohessa. Vanhaan kunnon DVD-aikaan nojaten levyn hienoin lisäominaisuus ovat interaktiiviset valikot, joissa ei ole edes liikkuvaa taustakuvaa.