The Lord of the Rings: Trilogy

Taru sormusten herrasta -trilogia kuittasi aikanaan yhteensä 17 Oscaria ja aivan ansaitusti: tämä jos mikä on Elokuvaa isolla e:llä. Pidennettyjen versioiden yhteiskesto on hieman yli 12 tuntia. Lisämateriaalia on pakattu mukaan huikeat 26 tuntia. Tähän mennessä kaikki on vielä paremmin kuin hyvin.

DVD:llä sekä elokuva että lisämateriaali oli jaettu kahdelle kiekolle eli yhteensä paketti vei neljä levyä. Blu-ray-käännöksessä on haluttu mennä sieltä, mistä aita on matalin. Teräväpiirtopäivitys on sekin kahdella levyllä, ja lisämateriaali on jätetty DVD-formaattiin. Bonuksena mukana on vielä yksi levy, joka sisältää Limited Editionin lyhennetyt lisämateriaalit. Pääasiassa aineisto on samaa kuin pitkän version ekstroissa, mutta joitakin lisäosioita on. Yksi bonuskiekko ei kuitenkaan peitä sitä tosiasiaa, että teräväpiirtopäivitys on tehty laiskasti: koko aineiston olisi voinut pakata muutamalle blu-raylle ja vähentää siten merkittävästi katsojan levynvaihtorumbaa.

Aika on kohdellut hyvin kohta kymmenvuotiasta elokuvakolmikkoa. Teräväpiirto paljastaa kourallisen viimeistelemättömiä digitaalitehosteita, mutta tällainen kauneusvirhe ei tahtia haittaa. Lisämateriaali havainnollistaa projektin ajoittaisen kaoottisuuden, mutta siitä huolimatta siirtymät eri otoksien välillä ovat täysin saumattomia ja luonnollisia. Tämä jos mikä on osoitus leikkaajien ja ohjaajan rautaisesta ammattitaidosta.

Kerronnan keskiössä on pienen hobitin matka kauas etelään tarkoituksenaan tuhota se yksi sormus. Matkaan mahtuu hurjasti kaikkea muutakin, ja lopulta se sormuksen vieminen on kaikkein tylsin osa kokonaisuutta. Mieleenpainuvin kohtaus koko trilogiassa on edelleen Helmin syvänteen puolustustaistelu Kahdessa tornissa. Syyt taitavat olla osaksi historialliset, sillä 1940-luvulta lähtien pienen puolustajan vastarinta suurta hyökkääjää vastaan on tavannut herättää suomalaisissa tunteita.

Erilaisia henkilöhahmoja on todella massiivinen määrä, ja jokainen tuntuu saavan tarinan kannalta juuri riittävästi tilaa. Oma suosikkini on aina ollut Viggo Mortensenin Aragorn, jonka etäisestä samoojasta sukeutuu matkan aikana kuningas. Naisilla on kokonaisuudessa harmillisen pieni rooli, mutta hieman odottamattoman poikkeuksen tekee Miranda Otton Eowyn Kuninkaan paluussa: "No living man can kill me."

Peter Jacksonin näkemys Sormuksen herrasta kuuluu yleissivistykseen, ja pidennetyt versiot ovat ne ainoat oikeat Elokuvat. Teräväpiirtojulkaisun laiska toteutus on silti suuri pettymys laskien arvosanaa yhdellä pisteellä.