The Marvels (4K) on pelkkää pelleilyä

Marvelin elokuvien kulta-aika loppui aika selkeästi Avengers: Endgameen vuonna 2019. Tämän jälkeen elokuvat ovat olleet parhaimmillaan tasapaksua tehostehöttöä ja pahimmillaan suorastaan ärsyttävää pelleilyä. Viime vuonna tehty The Marvels -elokuva on katsojien parissa nimetty kaikkien aikojen huonoimmaksi Marvel-elokuvaksi, mutta koska en kuuntele muiden sanomisia ja haluan muodostaa oman mielipiteeni (varsinkin kun pidän Captain Marvelista) pitihän se tämäkin elokuva nähdä. Olen katunut tätä päätöstä.

Carol Danversin (Brie Larson), Kamala Khanin (Iman Vellani) ja Monica Rambeaun (Teyonah Parris) voimat linkittyvät odottamattomasti toisiinsa ja saavat käyttäjänsä arvaamattomiin tilanteisiin. Syynä kummalliseen ilmiöön on Kreen johtaja Dar-Benn (Zawe Ashton), joka saatuaan käsiinsä kvanttirannekorun alkaa laittamaan universumia uusiksi koston nimissä.

Hyvin geneerisen tarinan perusongelma on, että se nostaa esiin enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Tarina ei toimi omana yksittäisenä elokuvana vaan katsojan pysyäkseen perillä tapahtumista ja hahmoista pitää olla nähnyt useampi erillinen TV-sarja useiden vuosien takaa. Hahmot eivät oikeastaan kehity mihinkään suuntaan eikä tarina etene pintaa syvemmälle ollenkaan. Toimintaa tarjoillaan toiminnan takia ja ongelmat selätetään nopealla päättelyllä oikeastaan saman tien. Vastoinkäymiset kuitataan krokotiilin kyyneleillä ja unohdetaan heti seuraavassa kohtauksessa. Sekava kerronta yrittää selkeästi tehostaa hahmojen kokemaa sekavuutta, mutta onnistuu oikeastaan ainoastaan häiritsevästi vaikeuttamaan elokuvan seuraamista. Lähes jokaiseen kohtaukseen on ujutettu jokin väkisin väännetty vitsi mukaan ja kissamaisen Flerken-olion vitsiä lypsetään kyllästymiseen saakka, joka saa kokonaisuuden tuntumaan pelleilyltä. Viimeistään siinä vaiheessa luovutin elokuvan suhteen, kun Captain Marvelista väännettiin kirjaimellisesti Disneyn prinsessa myötähäpeää herättävän laulukohtauksen saattelemana.

En sanoisi, että elokuvan näyttelijöissä on ongelmaa. Tuntuu, että heikon käsikirjoituksen ohella ohjaaja Nia DaCosta ei hallitse elokuvaansa. Oscar-palkittu Brie Larson on tunnetusti pätevä näyttelijä, mutta The Marvelsissa hän on yllättävän vaisu ja ilmeetön taustahenkilö, jolle langetetut huumorikohtaukset eivät istu ollenkaan ja tuntuvat tekevän hänet vaivautuneeksi. Elokuvan valopilkun Iman Vellanin nuoruuden into puskee Kamala Khan -hahmosta läpi yllättävän energisenä teinipörriäisenä, jonka fanitus kapteeni Marvelia kohtaan tuntuu aidon innostuneelta muutamaa ylilyöntiä lukuun ottamatta. Teyonah Parrisin näyttelemä Monica Rambeau on ehkä porukan tasaisin - mutta samalla neutraalein - hahmo, jonka olemus ei jää mieleen kuin miettiessä, kuka tämä henkilö on ja miten hän liittyy tähän kaikkeen. Vähän samoilla linjoilla on myös Samuel L. Jacksonin aikaisemmin upeasti luotsaama Nick Fury. Aina tilanteen tasalla oleva johtaja on nyt passiivinen taustahenkilö, jonka mukanaolo tuntuu olevan sopimuksen saneleva, sillä tarinan kannalta hahmolla ei ole minkäänlaista merkitystä. Heikoin lenkki elokuvassa kuitenkin on Dar-Benniä näyttelevä Zawe Ashton. Vauvamaisen pyöreäkasvoinen Kree-johtaja Dar-Benn on kaikkea muuta kuin pelottava ja vihainen. Hän näyttää huvittavasti Temusta tilatulta Daenerys Targaryeniltä mustatuilla kasvoilla.

Visuaalisesti The Marvelsia ei voi rumaksi haukkua. Vaikka kuva on vain ylöspäin skaalattu 4K-resoluutio tyypilliseen Marvelin tapaan, osa kuvista on todella teräviä jokaista yksityiskohtaa myöten. Valoisia ja massiivisia kohtauksia on useita, joita HDR-tehosteet värjäävät miellyttävästi eloon. Värikangasta vasten kuvaus ja hulppea digitaalitehosteiden käyttö johtaa kuitenkin siihen, että elokuva on todella kliininen ja laskelmoitu siinä missä kaikki muutkin nykypäivän tehostemätöt. Tietokoneilla luoduilta hahmoilta puuttuu fysiikkaa ja efektien täyteisissä kohtauksissa on havaittavissa oikomista sumean ilmeen myötä. Ei The Marvels kuitenkaan Thor: Love & Thunderin (2022) tasoisiin efektikikkareisiin lankea.

The Marvels kiteyttää näppärästi samaan elokuvaan kaiken, mikä Marvelin elokuvissa on nykyisin vikana. Kliseinen tarina hyvän ja pahan välisestä taistelusta jätetään käsikirjoituksen ensimmäisen raakavedoksen tasolle. Loput pannukakusta täytetään myötähäpeää herättävällä pelleilyllä, samojen kikkojen toistolla ja steriilillä efektiähkyllä. Selvästikin tuottajat uskovat Marvelilla ja sen alaisilla hahmoilla olevan edelleen vetovoimaa, kun tämmöiseen kikkareeseen lapioidaan rahaa. En ymmärrä, miksi tätäkään ei oltaisi voitu tehdä kunnolla niin kuin joskus ennenkin on tehty.

The Marvelsin 4K-julkaisun mukana on Blu-ray, jonne elokuvan lisäksi on pakattu myös lisämateriaaleja. Marvelin faneja nämä dokumentit ja poistetut kohtaukset varmaan kiinnostavat, mutta minua eivät.