Päällisin puolin The Place Beyond the Pines vaikuttaisi taas yhdeltä rainalta, jossa Ryan Gosling on hyväsydäminen rikollinen, joka koittaa tasapainoilla perheen ja keikkailun välimaastossa. Kyseessä on kuitenkin jotain paljon enemmän.
Goslingin surmanajaja on vain yksi muiden joukossa tässä isistä ja pojista, valinnoista ja seuraamuksista kertovassa kolmiosaisessa tarinassa, joka hylkää yhden päähenkilön konseptin, ja tarjoaa käytännössä kolme toisiinsa liittyvää minileffaa katsojalleen.
Juonta ei kehtaa spoilata sen kummemmin, mutta tarina on todella dramaattinen ja tiivis. Sen lisäksi elokuva loistaa näyttelijöidensä ansiosta. Gosling on tietysti miltei aina laadukasta katsottavaa, mutta mukana on myös vakuuttavan suorituksen tekevä Bradley Cooper sekä jo hieman rikollisten rooleihin jumahtanut Ben Mendelsohn. Tämän ylikäytön alemman tason kriminaalina voi tosin ymmärtää, koska hänessä on luontevaa rähjäisyyttä, joka tuo suorituksiin välitöntä uskottavuutta. Lisäksi kyseessä on muutenkin erinomainen näyttelijä, joka tekee mm. elokuvasta Killing Them Softly ehdottomasti katsomisen arvoisen.
Beyond the Pines ei onneksi joudu nojaamaan yhteen näyttelijään ollakseen menestys. Siitä löytyy myös tiukka käsikirjoitus, oivaa dialogia sekä kerrassaan aavemaisen hyvää taustamusiikkia, joka lisää sen iskuvoimaa kummasti.
Ainoa ongelma nousee yhdestä elokuvan vahvuudesta, eli sen kolmiosaisesta rakenteesta. Jotkut osuuksista tuntuvat liian kiirehdityiltä, koska niitä on jouduttu leikkaamaan, että ne sopisivat "kohtuulliseen" ajanmäärään, joka on tässä tapauksessa 140 minuuttia. Tämä on mielestäni liiasta varovaisuudesta kummunnut virhe, koska näillä rahkeilla täysi kolme tuntia ei olisi ollut täysin mahdoton konsepti. Muistettakoon että Paul Thomas Andersonin rönsyilevä mestariteos Magnolia oli jopa yli kolmituntinen.
Vaikka The Place Beyond the Pines ei kenties olekaan uusi Magnolia, on se draama, jota ei kannata jättää välistä mistään hinnasta. Harva elokuva kertoo näin mittavia tarinoita hukkaamatta punaista lankaansa.