Videopeleihin pohjautuvat elokuvat ovat olleet halki vuosikymmenten laaduttomien lypsylehmien maineessa. Kyseisillä elokuvatuksilla on mielletty olevan lähinnä tarkoitus kerätä rahat talteen leffaan eksyviltä pelaajilta. Rocky Mortonin ja Annabel Jankelin ohjaustyö Super Mario Bros. (1993) väänsi Nintendon punanuttuisen putkimiehen seikkailut varsin väkinäisesti ja kiusallisesti valkokankaalle. Kyseenalaisen klassikkoleffan viitan harteilleen saanut seikkailupläjäys on pitkään ollut varoittavana esimerkkinä pelielokuvien painajaismaisuudesta.
Kolmea vuosikymmentä myöhemmin Nintendo ja ranskalainen Illumination-studio yhdistivät voimansa Mario-leffan toteuttamisessa, ja lopputulos pyyhkii ysäri-Mariolla lattiaa helposti. Toteutustavan elävistä näyttelijöistä tietokoneanimoituun toimintakomediaan vaihtanut The Super Mario Bros. Movie onnistuu tarjoilemaan letkeän ja pääosin taidokkaasti rytmitetyn läpileikkauksen Shigeru Miyamoton mielestä syntyneen Marion mittavaan pelimaailmaan, joka koostuu perinteisen tasoloikinnan ohella muun muassa Paper Mario -rooliseikkailuista, urheilupeleistä ja kilpa-ajoista.
The Super Mario Bros. Movie alkaa, kun putkimiesveljekset Mario ja Luigi (ääninä Chris Pratt ja Charlie Day) aloittelevat Brooklynissa putkitöiden tekemistä yrittäjinä. Hitaasti käynnistyvä tie tähtiin ottaa suunnan hyvin yllättävään uraputkeen, kun kaupungin viemärissä törröttävä Warp Pipe imaisee Marion ja Luigin elämänsä seikkailuun. Eri ulottuvuuksiin päätyvät viiksekkäät veljekset päätyvät todistamaan, miten kuningaskuntien voimatähtiä jahtaava Bowser-kilpparikonna (Jack Black) on paitsi sotajalalla mutta myös sydämen asialla liikkeellä. Bowserin konnansydän sykkii Mushroom Kingdomin valtiattarelle eli prinsessa Peachille (Anya Taylor-Joy), mutta kuten arvata saattaa, viiksekkäät velipojat asettuvat Bowserin tielle tämän tavoitellessa itselleen prinsessaa ja sienivaltakuntaa supertähtineen.
The Super Mario Bros. Movie etenee varsin armottoman viihdyttävällä vauhdikkaalla otteella kohti seikkailuja sienimaassa. Huumorin kukka ja viittaukset Mario-peleihin kukoistavat jokaisessa välissä ja repliikissä. Hahmoille supervoimia antavat kysymysmerkkilaatikot sienineen ja kukkineen ovat varsin suuressa roolissa itse tarinassa. Myös Mario Kart -ajopelisarjasta (1992-) tuttu pahamainen Rainbow Road -rata tarjoilee vauhdikkaita takaa-ajoja, ja Donkey Kongin (Seth Rogen) ja Marion yhteenotto leffan puolivälissä tynnyreineen päivineen on ovela hatunnosto Donkey Kong -pelihallieepoksen (1981) suuntaan. Vanhemmat videopelien ja Marion ystävät viihtyvät seuratessaan peliviittausten ja yksityiskohtien vauhdikasta virtaa, kun taas nuoremmat katsojat nauttinevat päräyttävästä toiminnasta, koheltavasta komediasta ja värikkäästä yleisilmeestä.
4K-painos The Super Mario Bros. Moviesta on todella näyttävää katseltavaa alusta loppuun. Värikkäät ja näyttävät tietokoneella luodut maisemat pullistelevat yksityiskohtia ja elämää. Elokuvan alussa putkimieshommatkin maittavat upeiden vesitehosteiden ansiosta, eikä efektipuoli vesity leffan edetessäkään. Kuvakerronta osaa hienosti ja vauhdikkaasti meininkiä seuratessaan ottaa visuaalisen ilon irti Rainbow Roadin painovoimaa koettelevista kurveista ja Mushroom Kingdomin lelumaisen palikkaisista kauppakaduista.
Hahmot ovat näyttäviä ja eloisia tuttavuuksia, vaikka eivät syvenekään erityisen muistettaviksi tuttavuuksiksi. Kullakin on toki nuoremmille katsojille suunnattuun elokuvaan sopien oma luonteenpiirteensä, joka ajaa ja määrittää hahmoa. Mario on kunnianhimoinen, Luigi on arkajalka, Peach omaa valtakuntaansa pelastava prinsessa ja niin edelleen. Bowser on ehkä lemmenkipeässä valloitusvietissään päähahmoista kiinnostavin, ja hahmolle äänensä antanut Black pistää parastaan kautta linjan. Blackin esittämä Peaches-korvamato jää soimaan päähän, vaikka sen kuulisi kuinka monennetta kertaa. Uudet orkesteriversiot Koji Kondon klassikkosävellyksistä tekevät myös kauppansa.
Visuaaliset krumeluurit ja svengaava äänimaailma ovat siis enemmänkin kuin kohdillaan, ja joka suuntaan viittauksia ja silmäniskuja tekevä The Super Mario Bros. Movie on kertakaikkisen viihdyttävä elokuvatapaus. Puolentoista tunnin mittainen elokuva ei hyydy rytmitykseltään tai kiinnostavan sisältönsä osalta lopussakaan, vaikka pomotaistomainen joukkotappelu Bowseria ja tämän armeijaa vastaan Brooklynin kaduilla ei varsinaisesti tee kovin tymäkkää vaikutusta. Supervoimilla ryyditetty selkäsaunominen jää muun sisällön ja varsinkin edellisen hääkohtauksen varjoon, kun Peach pistää pahiksista koostuvalle hääväelle kirjaimellisesti jäitä hattuun huomattavasti kiintoisammin. Myös takaa-ajo Rainbow Roadin kaarteissa on suorastaan huikean jännittävä toimintakohtaus.
4K-julkaisu ei hieman harmittavasti sisällä ollenkaan lisämateriaalia Marion pitkästä historiasta tai pelipuolen valloituksista, mutta toisaalta hahmon historiaa ja easter egg -bongauksia tarjoava leffa tietysti paikkaa jo pelkästään olemuksellaan tätä puutetta erinomaisesti. The Super Mario Bros. Movie on vauhdikasta värihoitoa pimenevien syysiltojen elokuvahetkiin.