Jotkut pelkäsivät Martin Scorcesen jo pehmenneen tämän ohjatessa ensimmäisen 3D-elokuvansa Hugon vuonna 2011. Olihan se upea raina, mutta samalla se edusti kovin erilaista tuotantoa herralta, joka tunnetaan mm. Taksikuskista (1976) ja Mafiaveljistä (1990). Pelot olivat kuitenkin aiheettomia, koska The Wolf of Wall Street on Scorcesea roisimmillaan.
Wolf on kuin Oliver Stonen Wall Streetin (1987) piripäinen pikkuveli. Vaikka elokuvien juonikuvioissa on paljon yhteistä, on Wolf kertaluokkaa railakkaampi ja törkeämpi kokonaisuus, jossa Leonardo DiCaprio rypee mammonassa ja huumeissa kuin koira mädässä lokissa.
Pörssimeklari Jordan Belfortia esittävä DiCaprio on muutenkin hyvässä vedossa. Koska elokuva kallistuu melko lailla mustan komedian puolelle, ei tämän ole tarvinnut erityisesti hillitä itseään. Wolfin runsaat huumekohtaukset ovat myös sallineet Leon tehdä melkoisia kokovartalosuorituksia.
Elokuvaa on kritisoitu siitä, että se glorifioi huumeidenkäyttöä ja hahmojensa elämäntyyliä, mutta kyseiset kriitikot ovat tuskin istuneet teatterissa leffan loppuun saakka. Itse kritisoisin mieluummin sitä, kuinka tavanomaisen kaaren tarina kulkee rakettimaisesta noususta aina lopussa odottavaan tuhoon saakka. Toisaalta, kyseessähän on kaikesta ylitselyövyydestään huolimatta elämänkerrallinen teos, joten sen loppua ei sellaisenaan ole voinut kauheasti muuttaa.
Mitään kauhean syvällistä elokuvalta ei kannata tietenkään odottaa, eikä se sano mitään uutta tai yllättävää ihmisluonteesta. Sen vuoksi se saattaakin laahata silloin kun Belfortilla ei ole irroitteluvaihde silmässä.
Onneksi rainassa kuitenkin riittää suurimmaksi osaksi menoa ja meininkiä, ja vaikka mukana on myös keksittyä settiä, ovat suurin osa Belfortin ylilyönneistä todellisia. Joku voi toki kokea ongelmalliseksi sen, että Belfort hyötyy rahallisesti tästäkin elokuvasta, mutta omaa mieltään voi rauhoitella sillä, että hän joutuu edelleen maksamaan suuren osan tuloistaan niille ihmisille, joilta hän aikanaan huijasi rahat likaisilla tempuillaan.
Blu-ray-julkaisulta olisi toivonut syvällisempiä ekstroja, ja etenkin ohjaajan kommenttiraita olisi ollut erittäin tervetullut. Nyt mukaan on mahtunut kourallinen perussettiä.