Yhdysvaltalainen kirjailija Leon Uris (1924-2003) julkaisi vuonna 1967 jännitysromaanin Topaz, joka keskittyy Kuuvan ohjuskriisiin lokakuussa 1962. Keskiössä on ranskalainen Andre Devereaux, joka laittaa itsensä ja lähellään olevat ihmiset likoon ankarassa vakoojapelissä. Kuka onkaan kenenkin puolella, kun omat maanmiehetkin voivat olla kaksoisagentteja? Tästä romaanista Alfred Hitchcock (1899-1980) ohjasi jännityselokuvan vuonna 1969. Kuuban kriisi on tietenkin kappale historiaa, ja keskiössä oleva ranskalainen herrasmieskin on ainakin innoittunut aidosta ihmisestä. Historiallisena dokumenttina ei kuitenkaan sen enempää romaania kuin elokuvaakaan voi ottaa.
Varsinaisen hermoja raastavan vakoilujupakan ohella kantavana teemana on aviollinen uskottomuus. Jostain syystä Hitchcock on halunnut käsitellä teemaa varsin mittavasti, mutta en oikein ymmärrä sille syytä. Vieraissa käyminen kulkee toki tarinan mukana, mutta ei ainakaan minuun tehnyt mitään ihmeempää vaikutusta. Tarinan ehdoton pääasia on vakoilukuvio ja se, kuka pelaa kenenkin pussiin ja millaisin panoksin.
Mukana on muutama varsin vaativa kamera-ajo, ja kömpelyydestä päätellen kuvausteknologia ei vielä ollut niin kehittynyttä, että Hitchcockin haluamat kohtaukset olisi pystytty toteuttamaan täysin sujuvasti. Muuten tarina etenee vakaalla ja rauhallisella otteella alusta loppuun niin kuin Hitchcockin töissä on totuttu näkemään. Jännitys luodaan yleensä pitkien ottojen ja hiljaisuuden yhdistelmällä. Nykyaikana tällaista keinoa käytetään elokuvissa aivan liian harvoin.
Uhkaavasta ja väkivaltaisesta teemastaan huolimatta sitä varsinaista väkivaltaa on hyvin vähän. Enimmäkseen väkivaltaan vain viitataan, ja veriläiskiä näytetään. Ehkä huonoin puoli on se, että katsoja ei tunne riittävää myötätuntoa päähenkilöitä kohtaan. Näin ollen heidän kohtalonsa ei myöskään tee niin suurta vaikutusta kuin voisi toivoa. Kaiken kaikkiaan Topaz on silti erittäin pätevä elokuva. Se on oman aikansa tuote, joten sitä voi katsoa myös jonkinlaisena historiallisena katsauksena aikaan, joka on jo mennyt.
Lisämateriaaleissa on joukko vaihtoehtoisia loppuratkaisuja, ja puolen tunnin mittainen kurkistus elokuvaan ja sen vaikutukseen. Alfred Hitchcock tuotantoineen on nykykatsojalle jo hieman kaukaisempi tuttavuus, joten puolen tunnin katsaus syventää hyvällä tavalla juuri nähtyä elokuvakokemusta.