Tron: Ares (4K)

Vaikka omaperäiset Tron-elokuvat eivät olekaan olleet suuria menestyksiä, kulttisuosio on pitänyt elokuvien scifimaailmaa elossa vuosikymmeniä. Tämän ansiosta kolmas Tron-elokuva, Tron: Ares, näki päivänvalon elokuvateattereissa viime vuonna, 15 vuotta edellisestä sarjan elokuvasta. Tyypilliseen tapaan, se ei menestynyt kovin hyvin lippuluukuilla. Nyt kuitenkin avautuu mahdollisuus jakaa tuomiota kolmannelle Tron-elokuvalle kotisohvalta käsin 4K-resoluutiossa.

Kaksi teknologiayhtiötä kilpailevat mullistavan keksinnön julkaisusta. Mahdollisuuteen tuoda keinotekoisesta maailmasta asioita oikeaan maailmaan tartutaan keinoja kaihtamatta mutta tässä onnistuttua, ongelmat kasautuvat isommiksi kuin mihin maailma on valmis.

Tron: Aresin tarina ottaa selkeän pesäeron aikaisempien Tron-elokuvien tarinoihin ja hahmoihin. Itsenäisen elokuvan tarina on aikamoinen tilkkutäkki erilaisia ilmaanheitettyjä, herkullisia ideoita, joita tuodaan esille mutta joille ei kuitenkaan anneta painoarvoa muutamia kohtauksia enempää. Teemoina on muun muassa vaikea äiti-poika suhde, hyväksytyksi tuleminen, menetetyn kaipuu, vapauden tavoittelu ja teollisuusvakoilu. Epämääräistä tarinaa pitää kasassa varsin vauhdikas kerronta, mikä tarjoilee näyttäviä toimintakohtauksia ja tyylikkäitä tilanteita. Jos tarinaa ja sen epäloogisia ratkaisuja sekä hätäistä etenemistä ei yritä liikaa miettiä, tarjoaa elokuva viihdyttävää efektiryminää koko kahden tunnin kestonsa ajan.

Kiistanalainen Jared Leto vetää pääosan tietokoneluomus Aresina asiaankuuluvan hillitysti ja laskelmoidun konemaisella läsnäololla. Tuottajanakin hääräävä Leto on selkeästi päässyt vaikuttamaan hahmonsa luontiin, mistä ehkä jopa kiusallisen selkeä merkki on Areksen liiallinen Depeche Mode-fanitus. Oscarmaisiin suorituksiin ei Leto pääse sen enempää kuin elokuvan muutkaan näyttelijät mutta tyylilajin mukaisesti tätä ei haetakaan. Aina hyvä Gillian Anderson jää harmillisen taustalle teknologiayhtiön matriarkkana ja tuntuu hieman hukatulle potentiaalille kokonaisuudessa. Yleisesti, näyttely on sopivan uskottavaa ja kemiat uskottavia toiminnalliseen rymistelyyn, ilman varsinaisia heikkoja lenkkejä.

Tron-elokuvat ovat aina olleet visuaalisen ilmeen ja efektien kärkijoukossa, eikä Areskaan petä tällä saralla. Vaikka mitään mullistavaa ei elokuvassa nähdäkään, on tietokone-efektit laadukkaasti toteutettuja ja ne sulautuvat kuvaan saumattomasti. Mahdollisesti hillitäkseen budjetin paisumista, elokuva on sijoitettu hieman tylsästi oikeaan maailmaan ja sielläkin lähinnä vain muutamaan eri alueeseen. Tästä huolimatta, yleinen ilme ja design huokuvat futuristista teknohenkeä ja tekevät elokuvasta kaikin puolin tyylikkään ja näyttävän.

Julkaisun natiivi 4K-resoluutio piirtää elokuvan huikean terävästi, tuoden esiin jokaisen yksityiskohdan tarkasti. HDR-ominaisuus käsittelee upeasti elokuvan monipuoliset valotehosteet ja neon-hohkat sekä elävöittää väripaletin jämäkällä kontrastilla, mikä erottelee mustan eri sävyt tyylikkäästi. Tästä näyttävä esimerkki on tummalle yötaivaalla kiitureiden piirtämät laserjuovat.

Jo ennakkoon tieto Nine Inch Nailsin kiinnityksestä tehdä Tron: Aresin musiikit nostivat kulmakarvojani. Ei sillä, etteivätkö Trent Reznor ja Atticus Ross olisivat pitkän linjan säveltäjäammattilaisia mutta en nähnyt heidän bändinsä Nine Inch Nailsin tyyliä osana scifimäistä teknoseikkailua. Epäilykseni olivat osittain oikeassa, sillä Tron: Aresin soundtrackilla on viitteitä raskaammasta tyylistä ja häiritsevää riitasointua sävelkulussa. Pisteet kuitenkin elokuvan leikkaajalle, joka on onnistunut poimimaan musiikin parhaat palat elokuvaan, jotta meno pysyisi kohtuullisen uskollisena odotetulle ympäristölle. Musiikki ei pääse lähellekään Daft Punkin Tron: Legacyyn tehtyä mestariteosta, vaikka näitä ideoita osittain sivuutetaankin Aresissa.

Elokuvan äänimiksaus on Tron: Legacyn tavoin upeaa kuultavaa. Tilaäänen dynaaminen miksaus saa maailman hengittämään, jakaen tasaisesti rikasta ylä-ääntä ja matalaa bassoa, mikä saa parhaimmillaan housun lahkeet lepattamaan, kun tietokonemaailman luomukset pääsevät elokuvassa irti.

Tron: Ares ei yllä edeltäjänsä tasolle mutta kuitenkin pitää kiehtovaa aihetta hengissä tarinallisista kompasteluista huolimatta. Onkin mielenkiintoista nähdä, jatkuuko Tronin taival enää tästä. Ainakin elokuvan loppuratkaisut antavat siihen mahdollisuuden. Kaiken kaikkiaan Tron: Ares on jokseenkin tyhjänpäiväinen mutta silti varsin viihdyttävä ja erityisesti näyttävä scifirymistely, mikä toimii minulle. 4K-julkaisu tulee erillisen blu-ray levyn kanssa, jolta löytyy kohtuullisen kattava määrä ekstroja kertomaan elokuvasta.