Istanbulin horisontin varjossa puhkesi poliittinen myrsky, kun poliisi saattoi presidentti Erdoganin pelottavimpana kilpailijana pidetyn oppositiohahmon Ekrem Imamoglun säilöön korruptiosta ja väitetyistä yhteyksistä laittomaan PKK:hon.
Pidätys, jonka hänen republikaanisen kansanpuolueensa (CHP) tuomitsi oikeudelliseksi vallankaappaukseksi hänen presidenttipyrkimystensä suistamiseksi raiteiltaan, aiheutti shokkiaaltoja Turkin hauraassa taloudessa, ja liira putosi 12 prosenttia ennennäkemättömään 42:een dollaria vastaan.
Markkinat perääntyivät paitsi laillisesta hyökkäyksestä suosittua johtajaa vastaan, myös institutionaalisen luottamuksen kiihtyvästä rapautumisesta kansakunnassa, joka jo kamppailee inflaation ja polarisoituneen politiikan kanssa.
Imamoglu, joka on valmis tulemaan CHP:n viralliseksi ehdokkaaksi, kohtaa nyt syytösten labyrintin lahjonnasta terrorismin avustamiseen, keskellä laajenevaa tukahduttamista, jonka seurauksena oppositiopormestareita on syrjäytetty, toimittajia on otettu kohteeksi ja mielenosoitukset on tukahdutettu nopeasti.
Hänen verkossa kiertänyt käsinkirjoitettu muistiinpanonsa vannoi sinnikkyyttä tekaistuja valheita vastaan, kun taas kannattajat uhmasivat kieltoja huutaa poliisin päämajan ulkopuolella, heidän äänensä kaikui vaatimuksia vastuusta.
Hallitus hylkää väitteet poliittisesta sekaantumisesta ja väittää, että oikeuslaitos toimii riippumattomasti, vaikka kriitikot viittaavat ajoitukseen: Imamoglun pidätys on seurausta hänen yliopistotutkinnon mitätöinnistä, mikä voi estää häntä pääsemästä presidentiksi.
Erdoganin toimikausi on rajoitettu mutta rankaisematon viime vuoden vaalien takaiskujen jälkeen, ja kriisi koettelee Turkin demokraattista julkisivua ja sen herkkiä lähestymisiä kurdien rauhanneuvotteluihin, joita nyt vaarantavat syytökset, jotka yhdistävät Imamoglun liiton kurdimielisen puolueen kanssa terrorismiin.
Kansainvälinen tuomio paisui, mutta Ankaran valuuttainterventiot, 10 miljardia dollaria, jotka käytettiin liiran tukemiseen, paljastivat syvemmän huolen. Toistaiseksi jää nähtäväksi, ratkaiseeko katujen kiehuva tyytymättömyys vai vaaliuurna.
