Top Gun: Maverickin (2022) osoittautuessa superhitiksi oli selvää, että jostain toisestakin vanhemmasta klassikkoelokuvasta pitää työstää jatkoa vuosikymmenten jälkeen. Kohteeksi päätyi omaperäinen ja edelleen yllättävän vähän matkittu Twister 90-luvulta. Ysäriklassikon epäsuoraan jatko-osaan kiinnitettiin myös Maverickissakin näytellyt Glen Powell, joten yritystä hitin tekemiseen ei ainakaan tekijöiltä puuttunut. Twisters pyöri keväällä teattereissa tehden kohtuullista tuhoa ja on nyt laskeutunut olohuoneisiin 4K-tarkkuudella vangittavaksi.
Kohtalokkaan onnettomuuden takia Kate (Daisy Edgar-Jones) on luonnonlahjoistaan huolimatta jättänyt tornadojen tutkimisen lähietäisyydeltä ja siirtynyt turvalliseen toimistotyöhön mahdollisimman kauaksi hirmumyrskyistä. Mutta kun vanha ystävä tarvitsee Katen apua tornadojen tutkimisessa, ei hän malta olla auttamatta ja samalla kohdata menneisyyden demonejaan.
Twistersin tarina on tyypillinen kertomus pelkojensa kohtaamisesta ja itsensä löytämisestä suuremman uhan edessä, joskin painotus on enemmän toiminnassa ja hahmoja kasvattavat elementit käsitellään vauhdilla ja hyvin pinnallisesti. Kerronta on sujuvaa ja tilanteesta toiseen edetään hyvällä vauhdilla. Ongelmaksi elokuvassa lähinnä tulee pakottava tarve rakentaa turhia konflikteja ja ongelmia, jotka johtavat hieman alavireiseen tunnelmaan paikoittain. Elokuva tekee esimerkiksi rehellisistä bisnesmiehistä epätoivoisia ihmisiä hyväksikäyttäviä roistoja. Tiimissä ilkeillään toisille ihan suotta ja yleinen vastakkainasettelu tornadoja jahtaavien ryhmien kesken on täysin väkisin väännetty, sillä näiden tavoitteet eroavat toisistaan täysin eivätkä siis poislue toisiaan teoillaan. Twisters hukkaa myös potentiaaliaan jättämällä pois yhteyden aikaisemman Twister-elokuvan tapahtumiin. Vaikka elokuvan nimi on periaatteessa sama ja se on kirjoitettu samalla fontilla, itse elokuvassa ainoa suora yhteys on yhden ryhmän käyttämä laite, minkä ensimmäisen elokuvan ryhmä oli rakentanut. Yksikään henkilö ei liity aikaisemman elokuvan henkilöihin, eikä missään vaiheessa kerrota, miten laite on päätynyt ryhmälle. Hyvä esimerkki väärin tehdystä fanipalvelusta.
Näyttelijät vetävät roolinsa tarpeeksi uskottavasti, jotta tunnelma ei kärsi. Kuitenkaan yhteenkään hahmoon ei panosteta ajallisesti tarpeeksi, minkä takia alun menetyksetkin tuntuvat niin turhilta, sillä katsojalle ei ollut ennättänyt muodostua minkäänlaista yhteyttä hahmoihin vain muutamissa minuuteissa. Muutenkin kaksi hyvin saman näköistä hahmoa samanlaisissa vaatteissa ajamassa autoa sekoittaa hätäistä kohtausta entisestään ja tuntuu väkinäiseltä etnisyystilaston täyttämiseltä. Glen Powell ottaa selkeän vetovastuun jo pelkällä karismallaan ja hallitsee viileästi jokaista tilannetta, jossa hänen hahmonsa vaikuttaa. Powellin ja Edgar-Jonesin hahmojen välinen kemia pysyy kasassa kädenlämpöisenä ja antaa pientä kipinää kerrontaan, kun tehosterymistelystä pidetään taukoa. Hieman oudosti elokuva jättää hahmojen kohtalot ainakin osittain auki. Eniten hahmoissa häiritsee kuitenkin heidän epäuskottavan nuori ulkonäkönsä. Glen Powellia lukuun ottamatta suuri osa tornadoja jahtaavista hahmoista tuntuu 18-kesäisiltä juhlimassa koulun loppumista. On hyvin vaikea nähdä näin pallonaamaisia junnuja tekemässä todellista tiedettä luonnon parissa varsinkin, kun elokuva uskottelee näiden olleen hommissa jo lähemmäs kymmenen vuotta. Mainittakoon erikseen, että Sasha Lanen näyttelemä droonipilotti näyttää koko elokuvan ajan kuin katuojasta suoraan kameran eteen kannetulta kodittomalta narkilta ilman hampaita. Voihan se elämä tien päällä ottaa lujille, mutta hieman on vaikea ymmärtää roolivalinnan syitä tämän ajatuksen takana.
Twisters näyttää kiitettävän tarkalta natiivissa 4K-tarkkuudessaan. Kuva on kauttaaltaan terävä ja yksityiskohdat tulevat hyvin esiin. HDR-efektien kanssa on vähän himmailtu, sillä kirkkaimmat valonlähteet, kuten spottivalot tai liekit, eivät erotu kovinkaan paljoa muusta kuvasta kuin muutamassa yksittäisessä tapauksessa. Muutenkin HDR:n kanssa elokuvassa on samanlaista lievästi tunkkaista, harmaasinisuodintunnelmaa pilvisissä kohtauksissa kuin Twisterin 4K-julkaisussakin on. Parhaimmillaan kuva on kuitenkin kiitettävän eloisa ja veitsenterävä näyttämään tehostekohtaukset koko loistossaan.
Visuaaliselta ilmeeltään elokuvassa on pientä kahtiajakoa. Tietokoneella tehdyt pyörremyrskyt näyttävät todella uskottavilta ja istuvat hyvin kuvattuihin kohtauksiin. Mittakaavaan on panostettu saaden massiiviset tornadot näyttämään todella uhkaavilta heittäessään tavaraa ilmaan autoista taloihin. Toisaalta elokuvan jännittävät kohtaukset lopetetaan toistuvasti kuin seinään. Kun tornado on pyyhkäissyt päähahmojen ohi, se katoaa kuin tuhka tuuleen. Minkäänlaiselle jälkipyykille ei jätetä aikaa vaan elokuva kääntyy lähes välittömästi aurinkoiseen säähän ja iloiseen musiikkiin, kun myrsky on kadonnut kuvasta. Muutenkin studiokuvat ovat häiritsevän selviä ja pahimmillaan noloja. Esimerkiksi naisen pitäessä kiinni henkensä kaupalla tukirakenteista hirmumyrskyn pöhöttäessä sivutuulta satojen kilometrien tuntivauhtia naisen hiuksen roikkuvat alaspäin. Vastaavanlaisia lapsuksia, kun tilanteita ei olla edes yritetty tehdä oikein, on nähtävissä useampia elokuvan aikana. Digitaalisen ajan muovisuus ja studiokuvausten aiheuttama keinotekoisuus on harmillisesti elokuvassa hallitsevana autenttisten kuvauspaikkojen ja orgaanisten tilanteiden ollessa liian pienessä roolissa, mitä tällainen luonnonvoimien esittely ehdottomasti tarvitsisi.
Vaikka kritisoitavaa tuntuu Twistersistä löytyvän joka katselukerralla enemmän, ei elokuva täysin huono ole. Jos pystyy näkemään läpi modernin keinotekoisen tyylittelyn, epäammattimaisen välinpitämättömyyden ja suorastaan laiskan suorittamisen, voi efektimyrskyn sisältä löytää ihan sään kestävää salainen pahe -viihdettä. Elokuva rullaa mukavasti eteenpäin efektien ollessa pitkälti tyylikkäitä, tilanteiden kasvaessa skaalaltaan suuriksi ja Glen Powellin viileyden tehdessä vaikutuksen jopa heteromieskatsojiin. Vertailut kuitenkin alkuperäiseen ovat yhtä turhia kuin yhteydet elokuvien tarinoiden välillä. Jos elokuva tekee isommankin vaikutuksen, on levylle pakattu kivasti lisäominaisuuksia muun muassa turhien poistettujen kohtausten, hömppien pilalle menneiden otosten ja muutaman kohtuullisen huolitellun dokumentin muodossa.