Ampuja ei itseasiassa ole niinkään Wallander-elokuva, sillä vaikka tavallistakin rispaantuneemman näköinen Kurt onkin tapahtumissa mukana, on fokus tällä kertaa poliisiharjoittelija-Pontuksessa. Elokuvan ansioksi voidaankin katsoa monesti lavasteen virkaa toimittaneen sivuhahmon tuominen etualalle, ja katsojat oppivatkin tästä paljon uusia asioita ennen lopputekstejä.
Pontusta esittää edelleen Sverrir Gudnason, joka tuskin menee historiankirjoihin Ruotsin suurimpana näyttelijänä, mutta välittää onnistuneesti hahmonsa sisäiset ristiriidat ja turhaumat ruudulle.
Elokuvassa esiintyy myös nuori Tom Ljungman, joka tekee ikäisekseen vahvan ja uskottavan roolisuorituksen. Ampuja onkin hänen kymmenes elokuvansa, vain yhdeksäntoista vuoden iässä, joten on syytä olettaa, entä hänestä kuullaan vielä enemmänkin.
Ampuja jatkaa Wallander-elokuvien sarjaa totuttuun tyyliin, ja vaikkei se yllä Mankellin varsinaisen tuotannon tasolle, ei se myöskään ole pettymys. Wallander-fanit ostavat, muut nappaavat mukaansa vuokraamosta.