Jim Morrison on ollut kuolleena kohta neljäkymmentä vuotta, ja tämän tarina on kerrottu muodossa tai toisessa useita kertoja. When You're Strange koittaakin avata koko The Doors -yhtyeen elämänkaarta, joskin Morrisonin tulinen persoonallisuus vie siitä pakostakin oman, huomattavan siivunsa.
Tom DiCillon dokumentti on kehystetty pätkillä underground-elokuvasta HWY, jossa Morrison esiintyi pääosassa. Tämä, ja muu leffassa nähtävä aikalaismateriaali muodostaakin sen kovimman ytimen, tarjoten katsojille näköaloja The Doorsiin joita ei joissakin tapauksissa ole koskaan ennen koettu. Yhtye nähdään lavalla ja sen takana tilanteissa joissa todelliset tunteet pääsevät esiin, paljastaen instrumenttien takana olevat ihmiset ja sen hengen palon joka nosti nämä korkeuksiin ja pudotti sittemmin taas maahan.
Valitettavasti Johnny Deppin narraatio ei yllä samalle tasolle, ja kuinka se voisikaan? DiCillo ei ole historioitsija, ja tämän lähestymistapa on poimia tapahtuma sieltä, anekdootti täältä, ilman että mitään yhtenäistä tai jatkuvaa tarinaa pääsee muodostumaan. Dokumentin tarjoama tieto onkin siis visuaalista, ja Deppin samettisen äänen rooli on rauhoitella katsojia sähköisten ja loppua kohden väkivaltaisten kohtausten keskellä.
Kyseessä ei siis ole merkkihetki dokumenttien historiassa, mutta vaikka When You're Strangen rakenne onkin heikko, sisältää se kullanarvoista materiaalia vuosien takaa. Dokumentin ääniraita on masteroitu mitä mojovimmalle tasolle, ja se tärkein, musiikki, pääsee täyteen ilmaisuvoimaisuuteensa. Puutteineenkin tätä voi suositella kaikille The Doorsin ystäville varauksetta, joskaan aloittelijan lähdeteokseksi tämä ei sovellu.