Whiplash kertoo nuoresta Andrew Neimanista (Teller), jolla on kova halu ja palo päästä rumpaleiden parhaaseen A-luokkaan. Portinvartijana tälle haaveelle toimii lähinnä Full Metal Jacketin kessua muistuttava opettaja Fletcher (J.K. Simmons), jonka pedagoginen ote sopisi paremmin armeijan parakkeihin.
Elokuva pohjaa ohjaaja/käsikirjoittaja Damien Chazellen kokemuksiin nuorena jazz-rumpalina, joka antaa leffalle aitouden tuntua. Katsoja imaistaan sisään musiikin maailmaan ja ympäröidään siihen liittyvällä jargonilla, mutta elokuvan ydin on silti kahden intohimoisen ihmisen tahtojen taistelussa. Vaikka muusikot saavatkin varmasti Whiplashista irti hieman lisäarvoa, ei siitä nauttiakseen tarvitse pystyä erottamaan rytmimunaa ja virveliä toisistaan.
Tellerin ja Simmonsin yhteiset kohtaukset ovat äärimmäisen intensiivisiä, ja Fletcher simputtaa oppilastaan kuin täysi eläin. Jos joutuisin valinnan eteen, saattaisin mieluummin kärsiä yön Simmonsin Oz-vankilasarjassa esittämän uusnatsin kanssa kuin päivän Fletcherin luokkahuoneessa.
Nämä kohtaukset jättävät kuitenkin varjoonsa elokuvan muun sisällön. Kieltämättä Neimanin isää ja tyttöystävää käsittelevät pätkät ovat vain lyhyitä hengähdystaukoja, mutta niistä puuttuu panostusta, eikä Neimanin kunnianhimo saa niistä tarvittavaa vastapainoa. Sen sijaan että nuori rumpali tasapainottelisi uran ja perheen välillä, tuntuu tämä pakotetulta hengailemaan aina välillä kaksiulotteisten hahmojen kanssa karatakseen sitten taas juoksujalkaa rumpujen ääreen.
Suurempana rikkana rokassa on kuitenkin se, että Whiplash välittää ongelmallisen kuvan siitä, miten neroja "luodaan". Fletcherin simputtamista käsitellään lopulta sangen ambivalentisti, vaikka sen seurauksia heijastellaankin toisen nuoren muusikon kohtalon kautta.
Jos elokuvan ottaa kuitenkin vain elokuvana, ja jättää sen juhlistaman epäterveen myytin omaan arvoonsa, on Whiplash todella iskevä ja intensiivinen kokemus, joka tuo armeijaleffojen konventiot musiikin maailmaan. Siihen sisältyy myös J.K. Simmonsin paras roolisuoritus tähän mennessä, ja se kannattaa tarkastaa jo yksinomaan tästä ilosta.
