Oli synkkä ja myrskyinen yö, mutta ei ainoastaan Arrakisilla. Täällä on hiekkaa, aurinkoa ja jatkuva kamppailu eloonjäämisestä.
Funcomin Dyynin MMORPG perustuu itse maailmaan, mutta hieman vaihtoehtoiseen versioon, jossa Paul Atreides ei koskaan syntynytkään, ja siksi tapahtumat, jotka muodostavat Dyynin tarinassa hyvin pitkän prologin, eivät koskaan käyneetkään toteen.
Pelaaja on salainen agentti - jokseenkin vapaaehtoisesti - Bene Gesseritille, jota voi parhaiten kuvailla osittain nunniksi, osittain CIA:ksi, osittain Illuminatiksi. Tietenkin tämä on Dyyni, joten kovin pitkälle ei pääse ennen kuin kaikki ympärillä ovat kuolleet. Itse asiassa pelaaja ei pääse edes planeetalle ennen kuin moinen tapahtuu... sitä seuraa joukko klassista kaavaa tällaiselle pelille, mutta muutamilla mukavilla käänteillä. Kerronta on riittävän vetoavaa, ja pelaaja todellakin tuntee olevansa pieni osa laajemmassa konfliktissa, kun samalla on omien tarkoitusperiensä ajamana.
Jos on pelannut Star Wars: The Old Republicia, on heti kuin kotonaan laajalla maa-alueella ja käyttöliittymän kanssa, ja jos on pelannut Fallout 4:n selviytymismuotoa, esimerkiksi, niin tietää, miten vaikeaa on pitää itsensä toiminnassa rajoitetusti saatavilla olevilla keinoilla. Myös radioaktiivinen osuus on huomioitava, mutta Arrakisilla on kaksi asiaa, joka erottaa Dune: Awakeningin monista muista lajityypin peleistä: aurinko ja hiekka. Lisäksi, kuten monissa peleissä, pelaaja kamppailee rajallisen varastotilan kanssa niin kannossa kuin tukikohdassakin, kera kahden tukikohdan, joita voi käyttää, mutta jotka eivät ole betassa toisiinsa yhteydessä, mikä on ikävää, paitsi jos haluaa oman lihansa kaluamista luihin asti hiekkamyrskyssä. Toisin sanoen toisen tukikohdista tarvitsee.
Moinen saattaa kuulostaa kovin ankaralta, ja vaikka usein olin liikkeellä kolmanneksella kokonaisterveydestäni, oli veden taso se, joka on selvästi se isoin ongelma. Sardaukarien partioaluksien ohella, joiden avulla aavikon ylittäminen on helppoa, varsinkin yöllä, ja hiekkamadot myös, päiväsaikaan se oli nopea kuivuminen ja varsinkin vaara lämpöhalvaukselle, jotka muodostuivat suurimmiksi uhiksi. Perusselviytyminen on jatkuva huolenaihe ensimmäiset 5-6 tuntia. On päästävä tilanteeseen, jossa saa päälleen tiivispuvun, ja ilman muuta verenpuhdistusjärjestelmän. Ja miksi niin? No, helpoin keino saada vettä on tappaa ihmisiä, imeä heidän verensä, puhdistaa se, ja sitten juoda. On myös mahdollista juoda juuri tappamansa henkilön verta puhdistamattomana ja tuoreena, mutta se ei ole järin terveellistä. Kuitenkin toistaiseksi "aavikkovampyyri" on oleva toinen nimeni, vaikka se ei olekaan sellaista, johon aion käyttää enemmän tutkimispisteitäni.
Mukana on siedettävä taistelumekaniikka - vain muutaman tunnin jälkeen pääsee käsiksi sellaiseen, joka muistuttaa hieman veistä, ja automaattista asetta. Sitä ennen on varusteena vain suuri partaveitsi ja pieni ilmakivääri. Se toimii, mutta ei ole kovinkaan tehokas. Onnekseni olin erikoistunut Swordmaster-luokkaan, sillä mukana on myös hahmoluokat kykypuineen, ja se auttoi minua paljon ensimmäisten tuntien aikana. Mutta kun peli julkaistaan hieman yli kuukauden kuluttua niin luulen, että on paljon kiinnostavampaa tappaa pahiksia matkan päästä, sillä lyömäasetaistelu tulee pian kalliiksi ja hieman liian vaaralliseksikin.
Funcom ansaitsee hieman ylimääräistä ylistystä siitä, että peli myydään 50 euron hintaan aikana, jolloin alati useampi peli on 70 euroa. Ja sattumalta tulossa on jo neljä ladattavaa lisätavaraosaa. Lisäksi mukana on ilmainen benchmark-järjestelmä Steamissa, joten on mahdollista katsoa ne optimaalisimmat asetukset etukäteen, ja testata pelin hahmonluontityökalua. Konsolipelaajat sammuttavat janonsa vähän myöhemmin.
Mukana on hyvinkin rajoitettu pikamatkustus, mutta se ei tule olemaan ongelma, kun edistyy niin pitkälle, että pääsee lentämään ajokeilla, jota siis betassa ei voinut tehdä. Paikasta toiseen liikkuminen vaatii vakavaa suunnittelua ja harkintaa, sillä kuolema vaanii jokaisen kiven takana. On ehkä houkuttelevaa huomata joukko satunnaisia salakuljettajia ja tappaa kaikki päästäkseen suojaan auringolta, mutta usein on hyvä idea tarkkailla yllättämään pääseviä partioita, sillä pelaajan ei tarvitse joutua suurenkaan ylivoiman kohteeksi ennen kuolemaa. Kuitenkin voi auttaa itseään hieman laittamalla erillisiä pisteitä matkalle, joissa voi sitten syntyä uudelleen ("respawn"). Kuollessa menettää kaikki tavaransa ja niiden roinien luokse on juostava uudelleen, on hyvä, ettei tarvitse peruuttaa useita kilometrejä aavikkoa ilman apua.
Lehdistön ennakko oli "rajoittunut", jossa oli ehkä kolme sivua muistiinpanoja siitä, mitä ei ollut saatavilla, ja paljon myös testiversion mahdollisia bugeja. En kuitenkaan kokenut mitään peliä rikkovaa muuta kuin kaksi pientä bugia kaukaa, enkä kokenut jääväni pelattavuuden osalta mistään paitsi. Heti alusta asti minua huijattiin, se on sanottava. Se ainoa oikea ärsytys ovat liikeanimaatiot, kun hyppää, sillä ne tuntuvat vanhentuneilta, ja ollakseni rehellinen en kyennyt keksimään, miten turvallisesti kiivetä alas, vain ylös.
Olen nyt jokseenkin kokenut Dyynin peleissä, ja itse asiassa on vain yksi Dyynin peli, jota en ole kokeillut, ja se on kuulemma se pahin. Joten, luulen, että mielipiteelleni on varsin vankka pohja, mutta tiedostan myös, että Dune II oli minulle henkilökohtaisesti merkittävä peli, joten puolueeton en ole. Juttu on niin, että Dune: Awakening tavoittaa tunnelman melko hyvin, ja Arrakis on juuri niin ikävä ja luotaantyöntävä kuin olin pelännytkin. Aurinko on se pahempi vastustaja kuin odotin, ja hiekkamatojen hyökkäyksen uhka on aina läsnä. Vaatii todellista panostusta selviytyä, ja vain muutamassa tunnissa valitsin astua ulos ainoastaan yöllä, ja sitten liikkua kivimuodostelmalta toiselle päivisin. Mainitsinko, että jättimäiset hiekkamadot laittavat koko kartan uusiksi? Kyllä, silloin on aloitettava kokonaan alusta pienten paikkojen kartoittaminen, vesikeräyspaikkojen selvittäminen, missä on varjoa ja jopa pahiksien asemapaikat.
Dune: Awakeningissa on paljon sellaista, mitä en ehtinyt kokeilla, jotain sellaista mistä sain esimakua eikä vähäisimpänä sellaista, jota pääsin paljon kokemaan, on se sitten auringonvaloa, hiekkaa tai hitaita kuolemia. Kuitenkin olen ehdottomasti valmis palvelinten avautumiseen kesäkuussa.