Conduit 2

Conduit 2:n tarina jatkuu täsmälleen siitä, mihin ensimmäinen peli päättyi. Asioita ei millään tavalla pohjusteta, joten alkuperäisen Conduitin ohittaneilla kestää hetki ymmärtää homman nimi. Tarina on kevyttä sci-fi-hömppää salaliittoineen ja avaruusolioineen. Kerronta on kuitenkin huomattavasti sujuvampaa kuin aiemmin. Välivideoita on runsaasti, ja kahden päähenkilön välinen dialogi pitää pelaajan jatkuvasti mukana tapahtumissa. Palkintoja tällaisella ei voiteta, mutta viihdyttävää seurattavaa se silti on.

Alkuperäisen Conduitin tähti oli hiottu Wiin liikeohjaus. Jatko-osa hyödyntää MotionPlus-lisäpalikkaa, ja lopputulos on entistäkin parempi. Kaikkien nappien paikkoja saa vapaasti muokata, joten jos vihut eivät putoile, saa syyttää vain itseään. Peli tukee myös perinteisempää Classic-ohjainta. Conduit 2 on silti suunniteltu liikeohjaukselle, sillä tattien käyttö tuntuu aivan liian tahmealta ja jäykältä.

Kenttäsuunnittelussa on otettu suuria edistysaskelia. Maisemat vaihtuvat tiiviisti, ja lineaarisesta rakenteesta huolimatta eteneminen välttää rännijuoksun vaikutelman. Metroid Primesta lainataan erilaisten tavaroiden skannailu, jotka hämmentävät siirappista salaliittokuviota entisestään. Ympäristöä näin tutkimalla saa kerätyksi valuuttaa, jonka voi sitten käyttää moninpelissä tavaroiden hankkimiseen. Vihollisten tekoäly ei päätä huimaa, sillä niiden ainoat toiminnot tuntuvat olevan ampuminen ja välillä nurkan taakse piiloutuminen. Vihut eivät myöskään uusiudu loputtomasti, mikä kuitenkin vähentää turhautumista merkittävästi.

Ärsyttävintä ovat tallennuspisteet, jotka ovat sijoitettu aivan liian kauaksi toisistaan. Pahimmillaan viimeisessä mutkassa kuoleminen palauttaa pelaajan varttitunnin taaksepäin. Tietenkin kaikki tavarat on uudestaan skannattava, aseet poimittava ja vastustajat piestävä. Ongelman voi kiertää alentamalla vaikeustasoa, jota voi onneksi muuttaa milloin haluaa.

Äänimaailman osalta parasta on ehdottomasti ääninäyttely. Päähenkilönä äännähtelee Jon St. John, jonka tunnetuin rooli on Duke Nukem. Miehen valinta on ollut tietoista, sillä hänen tulkitsemansa teksti istuisi hienosti myös Duken suuhun. Sanailua on muutenkin paljon, mikä auttaa pitämään pelaajan tapahtumissa kiinni. Äänitehosteet ovat valitettavan mitäänsanomattomia, mutta toisaalta musiikkiraita jää mieleen. Taustalla soiva luritus kuulostaa vuoroin Salaisilta kansioilta ja vuoroin 80-luvun toimintarainalta. Conduit 2:hta ei siis kannata pelata otsa rypyssä.

Graafisesti Conduit 2 on Wiin ehdotonta kärkeä. Loistossa ei päästä lähellekään teräväpiirtokonsoleita, mutta Nintendon oman masiinan ehdoilla arvioitaessa jälki on komeaa. Liikeanimaatiot ovat luonnollisen oloisia ja valaistustehosteisiin on kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota. Värejäkin käytetään rohkeammin, mikä pitää mielen virkeänä.

Moninpelipuolella Conduit 2 tarjoaa jaetulla ruudulla hupia korkeintaan neljälle pelaajalle. Vaihtoehtoina ovat yksinkertainen tappomatsi tai puolustautuminen vihollisaaltoja vastaan. Verkkopeli on 12 hengelle. Mukana on tiimipohjaista tappomatsia, kohteiden valtaamista ja niin edelleen. Pelaamalla saa tietenkin kokemuspisteitä, joilla saa avattua uusia varusteita ja aseita. Ottelut tuntuvat Halon ja Call of Dutyn risteytykseltä sovitettuna Wiille. Kaikki Conduit 2:n tarjonta on nähty aiemminkin lukemattomia kertoja, joskaan ei Nintendon konsolilla.

Conduit 2 on kaikin tavoin edeltäjäänsä parempi peli. Ensimmäisen osan tavoin parasta on loppuun saakka hiottu, vapaasti muokattava liikeohjaus. Lajityypin jättiläisiä sarja ei vieläkään kykene haastamaan, mutta omassa luokassaan Conduit 2 on toimiva paketti. Teräväpiirtokonsoleihin verrattuna tarjolla ei ole mitään uutta, mutta Wiin ystäville tarjoillaan toimivaa räiskettä pilke silmäkulmassa.