Bandai Namco Studios Singapore Pte. Ltd.:n uutuuspeli Hirogami näyttää, kuinka paperista voi vääntää kaikenlaista mielenkiintoista monipuolisen seikkailun toteuttamiseksi. Pelin inspiraation lähteet ovat vahvasti origamitaiteessa ja mainiossa Tearaway-pelissä (Media Molecule, 2013), joten tästähän saattaa saada taiteltua jotain mielenkiintoista.
Digitaaliset oliot ovat hyökänneet orgaaniseen paperimaailmaan järkyttäen luonnollista ja harmonista tasapainoa infektoimalla ympäristöä. Hirolle, muodonmuutoksen taiturille, tämä näkyy oman kylänsä tuhoutumisena. Taitojensa takia hän on kuitenkin ainoa, joka voi estää maailman lopullisen tuhoutumisen, mutta sitä varten hänen pitää löytää kadottamansa muodonmuutoksen taidot.
Hirogamin omaperäinen tarina tarjoilee selkeän ja suoraviivaisen pohjan seikkailupelille. Peli koostuu yksittäisistä tehtävänannoista, joita valitaan erillisen kartan avulla. Kartalla liikkuessa voi jututtaa ystäviä lisätiedon merkeissä mutta myös muun muassa ehostaa taitojaan seikkailuista kerätyillä tavaroilla.
Kamera seuraa kolmannen persoonan perspektiivistä hahmoa hieman kauempaa lukiten kuvakulman tämän taakse, johon pelaaja voi vaikuttaa vain vähäisillä sivuttaisliikkeillä. Pelaajan pitää ohjailla paperista taiteltua Hiroa pitkin monipuolisia kenttiä taistellen vihollisia vastaan, siivoten vihollisten infektoimia alttareita ja keräten hyödyllisiä tavaroita päästäkseen eroon levinneestä pahuudesta. Kentissä liikutaan mukavan monipuolisesti niin sivuille kuin eteenpäin mutta myös ylös- ja alaspäin erilaisten vaarojen ja esteiden lomassa. Paperinen hahmo voi muuttaa muotoaan, mikä on oleellinen osa etenemistä ja taistelua, missä piileekin pelin koukku.
Hahmon saa muun muassa muutettua paperinpalaksi, joka leijailee ilmavirtausten avulla muuten pääsemättömille alueille. Taisteluissa esimerkiksi vyötiäiseksi muuttumisesta on hyötyä ja sen pyörimishyökkäykset puhdistavat alueet kätevästi vihollisista. Paperisammakkona voi tehdä korkeita loikkia ja pysäyttää vihollisia tai koneita tahmealla syljellä. Pelissä edetessä vastaan tulee uusia paperin taittelumuotoja, joilla menosta saa entistä monipuolisempaa ja sitäkin kiehtovampaa.
Teknisesti Hirogami on sujuva. Hahmon liikuttelu on tarkkaa ja täsmällistä, mitä pitäisikin odottaa tasoloikalta. Ohjattavuus muokkautuu sulavasti hahmon eri muotojen ominaisuuksien mukaisesti tehden etenemisestä luontevaa monipuolisesta ympäristöstä huolimatta. Taistelut käydään hyökkäysnappia rämpytellen tai pohjassa pitäen riippuen käyttötarkoituksesta ja tilanteesta, mutta väistelyyn yhdistettynä siitä muodostuu sujuvaa ja kevyttä kahakointia. Hahmon eri muotojen erikoisominaisuudet toimivat osana taistelua kohtuullisen hyvin. Useamman napin painalluksen takana oleva muodonmuutos vie kuitenkin jonkin verran huomiota taistelusta, jolloin vihollisia unohtuu helposti kukistamaan perushahmon viuhkalyönneillä, jos tilanne ei nimenomaan vaadi jotain erikoisliikettä toiselta hahmolta.
Visuaalisesti Hirogami on miellyttävän huoliteltu ja persoonallinen. Maailma ja sen hahmot ovat kaikki paperista tehtyjä, mikä tekee seikkailusta orgaanisen. Erityisesti valaisu on ensiluokkaista luoden miellyttävää tunnelmaa eläväiseen maailmaan. Eri hahmojen muotoilu on sympaattista ja kiehtovaa, varsinkin kun voi kuvitella ne taiteltuna oikeastikin paperista. Sen takia vihollisten ilme epämääräisinä säkenöivinä palloina tuntuu vähintäänkin kummalliselta. Toisaalta niiden viruspohjainen toiminta ja ristiriita orgaanisen maailman kanssa tukevat tarinaa. Animaatio on veikeää pieneleistä käyskentelyä aina vyötiäisen hytkyvää liikkumista myöten. Liikkuminen tuntuu olevan toteutettu kuin pienemmällä ruutumäärällä, mikä antaa hauskan autenttisen stopmotion-fiiliksen paperihahmoille.
Pelin huolitellun ilmeen lomassa on suorastaan noloa, että latauskuvana Hirogami käyttää pehmeän pieniresoluutioista yleiskuvaa pelin maailmasta varsinkin, kun kuva näyttää tekoälyn luomalta. Laadultaan täysin irtonaisen latauskuvan käytöstä visuaalisesti omaperäisessä pelissä tekee entistä pahempaa se, että samaa kuvaa pitää katsoa jokaisen tason latauksen aikana. Peli pyörii sujuvasti Playstation 5:llä ja suttuista latauskuvaakaan ei onneksi ennätä yleensä nähdä kuin vilaukselta.
Äänipuoli on pelissä varsin minimaalinen efektien muodostuessa lähinnä suloisista paperien rasahduksista ja muutamista yleistoimintaäänistä. Hahmojenväliset keskustelut käydään puhekuplatekstein, mikä kieltämättä on tylsää seurattavaa ja jarruttelee muuten sujuvaa seikkailua. Musiikki on isommassa roolissa tunteenluojana. Sympaattinen orkesterimusiikki tuo vahvasti mieleen Joe Hisashin Ghibli-sävellykset ja antaa pelille sopivaa mystisyyttä ja aistikkuutta syventämään seikkailutunnelmaa.
Hirogami on tyylitelty tasoloikka, missä omaperäisellä idealla menoa saadaan monipuolistettua niin etenemisen kuin taistelun puolesta, vaikka ihan kuin mielenkiintoisesta ideasta ei oltaisi saatu puristettua kaikkea mahdollista irti. Tunnelmaltaan mainio peli sakkaa tekstikeskustelujen takia, mutta muutamia kömmähdyksiä lukuun ottamatta tekninen taso on riittävä tarkkaa hahmon liikutteluun ja näyttävään kokemukseen. Vaikka Hirogamia mielellään pelaakin, ei se lopulta jää kuitenkaan samalla tavalla mieleen kuin Tearaway teki toistakymmentä vuotta sitten.
